Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

Wellington- Sydney- Doha- Helsinki- Oulu

Kotimatkalla ollaan. Ikävä kyllä. Jos viime talven neljä kuukautta oli liian pitkä matka niin nyt ei kyllä kolme kuukautta riittänyt. Kissoja on ikävä, muutoin en kotiin palaisi vielä.

Eka lento oli Wellingtonista Sydneyyn, täällä ollaan yötä ja huomenna maratonilla ensin Qatariin Dohaan, sieltä Helsinkiin ja lopulta Ouluun jossa pitäisi olla lauantaina aamusta. 

19600 km. On se melkoinen matka.

(kartassa sydämellä merkitty maita joissa on tullut käytyä)

Sydney

Neljäs kerta Sydneyssä. Savua ei ole ilmassa eikä edes haise yhtään, vaikka lennon kapteeni Weelingtonista lähtoessä varoitti siitä. Kaunis, kirkas +26 sää täällä. Nippanappa siis tarkenee.

Kun huomenna on lähtö alkuiltapäivästä otettiin lentokenttähotelli, tiedossa on että täällä keskustasta kentälle matka taksilla vie keposesti tunnin jos toistakin, joten näin lyhyellä visiitillä ei ole järkeä lähteä keskustaan.

Rydges valikoitui hotelliksi siis puhtaasti sijaintinsa takia, ulkomaanterminaalista kadun yli ja kappas, ollaan hotellin ovella. Sen verran panostettiin hotellihuoneeseen että otettiin specialhuone, näköalalla kiitoradalle. 

Ja mitenkäs sattuikaan, juuri kun olin ottamassa maisemakuvaa hotellihuoneen ikkunasta kentältä nousi A380, maailman suurin matkustajakone. Aika hieno näky.

Lento Wellingtonista Sydneyyn kesti noin kolme tuntia, Sydneysta Dohaan 15 tuntia. Iranin tilanteen takia lento Dohasta Helsinkiin tekee vähäisen mutkan, mutta ei merkittävää mutkaa edellisten lentojen perusteella ainakaan Flighstatin mukaan,, noin kuusi tuntia kestää. Ja Helsingistä vielä tunnin lento Ouluun. Lennot siis 26 tuntia ja vaihtoihin kuluva aika päälle. 

Äidin lennot Helsinki-Lontoo-Los Angeles-Tahiti vei vaihtoineen 44 tuntia, joten vähällä me päästään.

Kaikki lennot olivat prikullaan ajallaan, lennot sujuivat leppoisasti ja ongelmitta. Vaihdot oli sujuvia ja just sopivan mittaisia. Ei tarvinnut missään kauheasti jonotella, ja jos jonotettiin jono liikkui sujuvasti. 

Matkatavarat Putte ja mun lentolaukku päättivät sen sijaan jatkaa lomaa, ei vissiin kiinnostanut talvinen Oulu pätkääkään. Lauku tsekattiin Sydneyssa Ouluun asti mutta eipä sitten arvon pakaaseja ilmaantunut Oulussa matkatavarahihnalle. Täytettiin samoin tein (miehittämättömän) palvelutiskin ohjeen mukaan laukkujen katoamisilmoitus Finnairille, ja karsos jo heti illalla laukut oli tuotu kotiovelle asti. Olivat jääneet jostain syystä Helsinkiin, että sen pidemmälle eivät päässeet karkuun.

Menkää Pasifikalle!

Eteläinen Tyynivaltameri saarineen oli mahtava kokemus. Polynesian, Melanesian ja Mikronesian alueet on upeat, ihmiset ihania, maisemat hienoja, ruoka hyvää ja tekemistä riittää. Matka tuonne on pitkä, mutta aina voi lohduttautua sillä että tän jälkeen minne tahansa on lyhyempi matka koska Pasifika on tarkalleen toisella puolella maapalloa.

Meidän yhteenvetona voittajaksi taisi tulla aina ihanan Uusi-Seelannin rinnalla Cookinsaaret. Cookinsaaret on aika kompakti kohde, tosin etelä- ja pohjoissaarten väliin toki jää Suomen verran matkaa joten aikaa koko maan tutkimiseen kannattaa varata. Pääsaari oli sopivan kokoinen ja helppo kulkea vaikka pyöräillenkin, tekemistä ja näkemistä riitti, hyviä rantoja paljon ja hintataso kohtuullinen koko Pasifikan alueeseen verrattuna. 

Yhtään huonoa paikkaa ei ollut (vrt. viime talven Hongkong), mutta pienoinen pettymys oli Fidzi. Paikka oli eniten turistirysä, mikä voi olla positiivinen puoli siinä että turismin infrastruktuuri on kunnossa ja sitä on ylipäätään (toisena ääripäänä Tuvalu). Toisaalta, Fidzillä selkeimmin paikallisten ihmisten tuloerot ja elintasot tuli esille, kun esim. Tuvalussa tai Samoalla ei tällaisesta ollut pienintäkään merkkiä. Maa oli Solomonsaarien lisäksi epäsiistein ja ränsistynein. Yhdelläkään saarella Pasifikan alueella ei näkynyt sellaisia slummeja ja surkeita ihmisten asumuksia tai valtavia jätekasoja pihoilla ja teiden varsissa kuin Kaakkois-Aasiassa. 

Ranskan Polynesia yllätti kalleudellaan. Eniten odotuksia oli varmasti tänne ladattu Tahitin ja BoraBoran legendaarisuudella, ja paikka lunasti oikein hyvin odotukset. 

Ensi talvea odotellessa...

Ensi talven kohteesta siis on jo käyty keskustelua.

Yhtenä vaihtoehtona on ollut asuminen koko talven reissun ajan Uusi-Seelannissa. Minusta vaan ei ole mitään järkeä lähteä palelemaan toiselle puolelle maailmaa, ja niin siinä kävisi koska kesä alkaa Wellingtonissa vasta helmikuussa.

Minä äänestän tällä hetkellä Keski-Amerikan puolesta. Kun nyt on vietetty kolme kuukautta palmusaarilla ja vesillä tai sen äärellä olisi mielenkiintoista ensi talvena olla enemmän maan kamaralla, sademetsissä, vuorten rinteillä jne. Keski-Amerikka on aina kiinnostanut.

Markku äänestää Karibian alueen puolesta, eli lisää palmusaaria ja vettä. Joissa ei ollut mitään vikaa, älkää ymmärtäkö väärin, vaihtelua vaan voisi olla. 

Ihan vain mielenkiinnosta ja maantiedettä opiskellaksemme tilattiin jo Karibian kartta...