Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

Botanical Garden

Botanical Garden eli kasvitietieellinen puitarha on kasvanut ja kehittynyt paikoilleen noin 150 vuoden aikana. Puutarhaa pääasiassa hoitaa ja turisteja siellä opastaa suurui joukko vapaaehtoisia puutarhan ystäviä, mutta tioki muös ammattitarhureita. Puutarhaan on ilmainen pääsy.

Puutarhassa on kotoperäisiä tavallisia kasveja ja joitain harvinaisempiakin, mutta lisäksi puutarhaan on tehty omia pieniä spesiaaliosastoja ihailtavaksi. Eli vaikkapa, meksikolainen puutarha, tai tuoksutarha, koko ajan vaihtuva kausikukkaistutukset, rhododendrontarha jne. Yhteen puuhun on rakejnnettu puumaja jossa oli ainakin nyt pieni matkamuostomyymälä, näyttti olevan muyös tpimistotuiloja ja neuvottelutiloja. Suurin ylpeys puutarhassa on ruusutarha jolle onkin vatratty hieman enenmmän tilaa. Ruusutarhan reunalla on Begoniatalo ja siinä löytyy myös varsin erinomainen lounaspaikka.

Hortensiatarha

Näkymiä puutarhan esiintymislavalle

Tuoksutarha

Kausikukkatarha

Risuista ja rautalangasta tehtyä taidetta

Hauska esitetys vähäeleistä teatteri tosi taitavasti kadulla

Yleisnäkymät ruusutarhaan

Aivan upeat istutukset valtoimenaan kukassa

Ruusutarhan takana on begoniatalo josta osa on irrotettu kahvilaksi. Hyvää ruokaa, paikallisia viinejä kohtuuhintaan voi syödä puutarhassa

Paluumatkalla puutarhasta ohitettiin maan parlamentti, maan kansalaisten äänestyksessä top3:ssa maan rumimmat talot-sarjassa.

Helikopterilento

Tänä talvena on käyty tosi vähän helikopterilennoilla, koneita ei 9le ollut kerta kaikkiaan tarjolla missään. Ciikonsaarilla se Cessna-pyrähdys päästiin tekemään. Tähänä astinen meidän kokemus helikoptereista on 3-4 paikkasista Robinsoneista, pieniä ja keveitä koneita. 

Wellingtonissa hupia tarjoaa mm. GCH aviation niminen firma, eri retkireittejä eri hintatasoissa on paljon, ja omankin toiveen mukaan voi tuntitaksalla saada koneen ja lentäjän käyttöönsä. Tavallisimpia turistien tekemiä lentoretkiä on 9 minuuttia kestävä kaupungin yllä lentely, 15 minuutin lentely kaupungin ja sataman yllä sekä 22 minuutin lento pohjoissaaren etelärannikolle, samalla katsellen myös kaupunkia ja vähän satmaakin. Näiden hinnat liikkui 129-399 NZ$/henkilö eli 80-250€/hlö. Me otettiin tuo keskimmäinen jonka sitten matkan järjestäjä ihan itse menikin ja venytti pidemmäksi samaan hintaan.

Pilotti oli kokenut lentäjä, nuori nainen joka viitisen vuotta nykyisessä työssään ollut. Kertoi meille hyvin mitä missäkin nähdään ja vastaili porukan kysymyksiin.

Ihan hintansa väärti kiva lento oli,  suosittelen!

Wellingtonin lentokenttä alapuolella

Auton vuokraaminen

Auton vuokraaminen on todellakin ihan oma ohjelmanumeronsa. Ainakin meille jotka ei olla koskaan itse ajettu vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Kyydissä nyt on jo oltu kahtena talvena niin paljon että ei enää mikään uusi ja ihmeellinen asia kuitenkaan ole.

Edellä jo kerroin ajokorttikäytännöstä, Suomen korttui ei sellaisenaan kelpaa vaan joko hankit kansainvälisen kortin tai käännätät kortin täällä pikkuhinnalla virallisella kielenkääntäjällä. Autovuokraamo antoi listan heidän suosittelemistaan kääntäjistä ja homma hoitui maililla tunnissa. Erittäin kätevää.

Autovuokraamo toimitti meille myös linkin tielainsäädännön sivuille, autokoulun oppimateraaliin ja vieläpä kirjallisen loppukokeen testisivulle josssa voi kirjallisen kokeen suorittaa testinä. Ja mukana tuli vielä sivukaupalla valtion  tuottamaa iskulausemateriaalia (näkyy paljon lentokentällä ja teiden varsissa)  luettavaksi.

Tehtiin yhdessä kertaalleen kirjallinen koe, 35 kysymystä ja 30 min aikaa vastata. Kahdessa kysymyksessaä meillä ei ollut hajuakaan mitä kysyttiin, ei kerta kaikkiaan ymmärretty, ja 6-8 kpl kysymyksistä oli sellaisia ettei ilman materiaalin lukemista ulkkari voi tietää vastausta kuin tuurilla. Meillä ei ollut tuuria. Muutoin vastattiin oman autokoulun pohjalta (joka käyty silloin ikuisuus sitten) ja saatiin me kuitenkin 60% oikein. No, korttia ei ois saatu. Jospa luetaan toi kirjallinen materiaali vielä...

Auton vuokraaminen ei ole kallista, me otettiin nyt Toyota Corolla, automaattivaihteisena reiluksi kahdeksi päiväksi kaskoineen ilman omavastuuta ja loppuhinta on himpun yli 100€.

Tarkoitus olisi ylihuomenna keskiviikkona aamusta hakea auto ja ajaa koilliseen saaren keskivaiheille Hawke's Bayn alueelle ja asetumme hotelliin Napierin kaupunkiin. Tututustutaan kaupunkiin ja ympäristöön ja torstai vietetään koko päivä viinitiloilla tutustuen. Perjantaina sitten taas käytetään iso osa päivästä takaisin Wellingtoniin ajeluun, pysähdellään ja ihmetellään matkalla mitä eteen nyt sattuukin tulemaan. Ainakin kauniita maisemia.

Muiden turrejen ajokokemuskia lueskeltiin ja selväksi tuli että nopeusrajoituksia todellakin noudatetaan. Sakko napsahtaa jo hyvinkin pienestä ylinopeudesta ja poliiseja on kytiksellä joka paikassa. Joten kylläpäs meillä kävi tuuri että mun ajokortti jäi kotiin ja Markku toimii retkellä kuskina 👍🏾, säästetään pitkä penni. Ja maksamattomat sakot on este päästä maasta pois joten ne kanssa maksetaan sitten. 

Tiet on täällä kapeampia ja kiemuraisia mikä hidastaa ajamista paljon. 100km/h rajoitusalueita ei paljon ole kun tiet on tällaisia.Twiden kunto tuntuu olevan vähäisen kokemuksen perusteella aika meikäläistä tasoa, jonnekin muualle on teidenhyoltorahat menneet isoimmaksi osaksi, mutta on nää kuitenkin kohtuullisia, ei kovin suuria lumimyrskyjä ja pakkasia ole odotettavissa kun juuri alkamassa keskikesä täällä. Helmikuu ja maaliskuu on kesän kuumimmat kuukaudet ja lämpötila nousee tuonne 25-28 tqsolle. Mikä on niin julmasti väärin kun me ollaan sitten jo kitumassa taas Suomessa. en jaksa!!! 

Loistava kuskimme (voi että kun mua harmitti ajokortin unohtuminen kotiin 😂😂)

Ja uskollinen hepomme

Minusta nuo tuulimyllyt on kauniita

Matkaa hidasti vähän erikoisempi kuljetus

Saapuminen Napieriin

Pysähdyttiin matkalla kahvi- ja pissatauolle Woodvillessa

Napier

63000 asukkaan Art Deco-kaupunki muodostaa ns. twin cityn naapurikaupunki Hastingsin kanssa (71000 asukasta). Wellingtonista tuli tänne matkaa 340 km ja matka vei reilut 5 tuntia ilman taukoja.

Napier on maapallon eteläisen puoliskon suurin villateollisuuden keskus, eli tänne kannattaa tulla ostamaan villapiponsa. Maakunta, Hawkes Bay, on lisäksi maan hedelmätilojen keskus. Marlborough on ainoa suurempi viinintuotantoalue Uusi-Seelannissa, joten punkkua täältä saattaa myös löytyä pipan lisäksi.

Napier on suosittu turistikohde, erityisesti mainitun art deco- tyylin takia. 1931 Napierissa oli suuri maanjäristys joka sytytti valtavan tulipalon ja suuri osa kaupungista paloi maan tasalle. Joten keskustasta iso osa on rakennettu 1931-1933, art decon kulta-aikana. Kaupungissa järjestetään ihan hillitön määrä art deco-kiertomatkoja ja helmikuussa joka vuosi on art deco-festarit. Meikäläisen taivas, siis. Kaupungin vanha keskusta on upea ❤️.

 

 

 

No, vähän Kööpenhaminankin henkeä

Muut voi kuvata kirkkoja, minusta täällä yleinen vessa oli kaunis

Rantabulevardia

Kun katuvalotkin on kauniita!

Katukyltitkin on Art deco-tyyliä

Napierin kaupungin "must be seen"-paikka on Marine Parade, paikallinen rantakatu. 

Nautilus Napier Motel

Ekaa kertaa elämässäni varasin hotellihuoneen sen perusteella että siinä on ilmainen autopaikoitus! Vasta toissijaisena oli sijainti (tsunamialttiin paikkakunnan) rantabulevardilla ja kolmantena asumuksen samat tähtöset ja arvostelut. Kaikkeen aitä ikää myöten taipuukin.

Upeat näköalat huoneesta ja omalta terrassilta

Joskin minusta tämä on vähän nippomista

Harvemmin on makkarissa ollut valtava poreamme

Viiniretki

Kokopäivänretki, kahdeksan tuntia, kuusi erilaista viinitilaa tutustuttu, yhteensä 37 viiniä maisteltu ja syöty maittava lounas. Ja iltapäivän lopuksi naposteltu vielä tapaksiakin. Yksi parhaista, ellei paras, viininmaisteluretki ikinä. 180€/nokka hintaan kuului kaikki, ja oli todella hintansa väärti. 

Hawke's Bayn alue on Marlboroughn viinialueen jälkeen Uusi-Seelannin toiseksi suurin viinialue käsittäen noin 200 viinitilaa. Uusi-Seelanti tuottaa noin 0.5% maailman viinistä. Marlborough on erikoistunut Sauvignon blanc rypäleeseen, Martinborough Pinot Noiriin ja Hawkes bay Chardonnayhin, joskin jokaisella alueella toki kasvatetaan muitakin rypäleitä ja tehdään eri viinejä. Hawkes bay on ainoa viinialue jolla kasvatetaan Malbecia, joka ei ole tavallinen rypäle Etelä-Amerikan ulkopuolella muutoinkaan.

Mission on alueen viinitiloista vanhin ja yksi suurimmista. Alunperin katolilaisten lähetystyöntekijöiden perustama viinitila on edelleen katolilaisen säätiön omistuksessa ja ei maksa veroja valtavista voitoistaan koska kyseessä on uskonnollinen "voittoa tavoittelematon säätiö". Niinpä. Hyvin nämä kirkot osaa asiansa. Viinit oli hyviä, täällä käytiin myös lounaalla joskin se jäi keskinkertaiseksi.

Church Road on toiseksi vanhin ja suuri viinitila sekin tämän alueen viinitilojen mittakaavassa. Vähemmän pröystäilevä ja hienostotilan oloinen, ihan äärimmäisen osaava asiantuntija esitteli meille viinit. Tilalla on myös tiettävästi maailman ainoa viinimuseo, johon on kerätty vanhaan viininsäilytystilaan tilan omaa viininteon historiaa. Mission ja Church Road tilat kytkeytyvät siten toisiinsa että Missionin tilalla uransa aloittanut heppu perusti myöhemmin Church Roadin.

Brookfield on selkeästi edellisiä pienempi boutique-viinitila joka myy tuotteitaan ainoastaan tilalta. Paikan on omistanut Peter-niminen herrasmies vuodesta 1977, tila on tosin huomattavasti vanhempi jo, ja Peter meillekin tänään piti maistajaiset. Kyseessä on kerta kaikkisen asiastaan innostunut punanenäinen vanha herrasmies joka innokkaasti maistoi kaikkia viinejään aina ensin itse 😂, ja tietenkin ihan reippaalla kädellä. Jäätiin pohtimaan montakohan esittelyä Peter päivässä mahtaa vetää. 

Askerne, Ash Ridge ja Oak estate ovat kaikki jo sitten ihan todella pieniä mutta erinomaisia viinitiloja, viimeisin sijaitsee jo enemmänkin Hastingsin puolella.

Viinimuseo

Lampaat laiduntaa viiniköynnösrivistöjen välissä

Viininmaisteluseuraa

Oak Estatella nautittiin iltapäiväpalaksi tapaksia

Vielä autoilusta Uusi-Seelannissa

Paluumatka tehtiin itäisempää reittiä ja kaunista oli sielläkin. Urhea kuskimme totesi että vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuu ratissakin yllättävän nopeasti, ja tieliikennesääntöjen lukeminen kannattaa todellakin tehdä. Kehui kovasti että täällä on ko säännöt selitetty ja kerrottu hyvin kansantajuisesti oheisessa linkissä, samaan ei olla törmätty meillä päin. Kyytiläinen toteaa että kun ei ole junalla mahdollista päästä pisteestä A pisteeseen B kannattaa se auton vuokraaminen jo pelkästää maisemien näkemisenkin takia. Ja matkalla voi tosiaan pysähdellä mielensä mukaan.

https://www.nzta.govt.nz/resources/roadcode/road-code-index

Matkanteko on sikäli mukavaa että kaikki tuntuu noudattavan nopeusrajoituksia eikä kärsimättömiä tööttäilijöitä ollut edes meidän hidastellessa paikoin. Yhtään ainoaa järjetöntä ohittajaa ei ollut koko ajetun 700km matkalla, tosin ohituskaistoja oli hyvin tiheästi. Meistä paikalliset nopeusrajoitukset oli korkeita suhteessa teiden leveyteen ja liikenteeseen, sekä tien varrella olevan asutuksen määrään. Tiet on pääasiassa merkitty hyvin, Googlemapilla hyvin suunnistettiin kaikilla pikkuteilläkin.

Uusi-Seelannissa ei 300 km matkaa alle viiteen tuntiin näköjään ajeta, tiet ovat kapeita ja mutkaisia ja aina osuu joku vuoristo kohdalle, joten varaa todellakin aikaa matkaan ja mieti onko realistista päivässä matkata kovinkaan pitkää matkaa suhteessa aikatauluusi. Valoisa aika on pitkä, mutta silti.

 

No nyt sekin sitten löytyi

Dannevirke, aamiaispaikka paluumatkalla

Edelleen Dannevirke

Olis muuten myytävänä tää rakennus...

Pukaha National wildlife center

Pukaha National wildlife center

Pukahan villieläinpuisto oli kuva pysähdyskohde matkalla takaisin Wellingtoniin, juuri ennen Martinboroughn viinialuetta ja vuoristoa Wellingtonin pohjoispuolella. Puistossa on lintuja, ankeriaita purossa, kiwitalo, upeita kävelyreittejä sademetsässä. Voit valita vain kiwitalon ja lintuhäkkien reitin, tai kävellä 4.2 km metsäreitin näköalapaikalle ja takaisin. Polut on hyvät ja merkitty kohtuullisen hyvin, opastuksenkin saa halutessaan. 

Valkoinen kiwi-lintu oli erikoinen näky. Kiwi on pimeässä liikkuva eläin, joten kaikki paikat joissa niitä on nähtävissä on myös pimeitä mutta punaisella valolla valaistuja. Tämä yksilö piti ihan omaa showtaan..

Kiwin muna hautumassa