Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

Vielä junamatkalta..

Mercure Wellington City Central hotel & apartments

Jeeee! Wellingtonissa ollaan! Meidän viime talven suuri ihastus, ja nyt muutaman tunnin täällä olon jälkeen en ihmettele. On tämä kaunis kaupunki.

Viime talvena paikkaa ho esittelin, totean vain että ollaan siis pohjoissaaren eteläkärjessä ja kyseessä on maan pääkaupunki. Sekä kulttuurin, taiteen ja elokuvan keskus Uusi-Seelannissa. Kukkuloille levittäytynyt noin 140000 asukkaan kaupunki joka on matalasti rakennettu ja vanhaa ja vanhantyylistä (no hei, koko maalla on historiaa 200 vuotta että niin vanhaa siis) rakennuskantaa on paljon. 

Hotelli haettiin ihan tieten tahtoen tietyltä alueelta, eli läheltä Cuba streetiä jolla on paikkakunnan ainoa sushijunaravintola 😂. Eli erittäin perusteltu valinta. Ja kun tiedetään että tää osa on meistä kiinnostavampaa ja kauniimpaa kuin keskustan vastakkainen puoli jossa on viidentähdenhotellit ja luksuskaupat. Puolivälissä näitä kahta sijaitsee keskustan satama-alue ja hyvät ruokapaikat kaikki meidän naapurista joten helppo oli valita.

Alunperin meidän piti olla täällä koko tammikuu mutta vähän lyheni Wellingtonin osuus loppujen lopuksi. Paikka olisi täydellinen viettää vaikka koko talvi jos ei olisi niin perkeleen kylmä! Oikeasti, 2 kk ja +30 jälkeen tällainen aurinkoinen +18 on TODELLA kylmä! Jos haluan palella ei minun tarvitse lähteä Suomesta yhtään mihinkään koskaan ikinä, miksi tulisin toiselle puolen maailmaa?! Mutta tästä meillä keskustelu jatkuu, ja minä(kin) siis tykkään todella paljon maasta ja paikkakunnasta.

Hotellista otettiin satamanäköalalla kaksio jossa pieni keittiö myös. Ja se saatiin. Iso tämä asunto ei ole mutta pikein siisti, näköala luvatun kaltainen, keittiö hyvin varusteltu,  pesula- ja siivouspalvelut kuten hotellissa ja kahden viikon asuminen maksaa noin 1500€. Mikä on täällä erittäin kohtuullinen hinta. Katselimme vuokra-asuntoa ja airbnb kämppää (kun tiesimme mistä sen haluaisimme) hotellien lisäksi ja tämä oli honta-laatu-sijainti oletukseltaan ihan ylivoimainen. Lisäksi meillä on Accordin (Mercuren hotelliketju) bonuskortti joten tää poikii ens talvelle kaksi ilmaista yötä jossain ketjun hotellissa.

Olohuoneen ikkunan näkymät

Ja makkarin huoneesta näköala

Cuba street

Cuba street on hippien, taiteilijoiden ja ruokapaikkojen sekä baarien valloittama katu keskustan itäreunalla. Boheemi osa kaupungin keskustaa siis. Perjantaisin ja lauantaisin illalla klo 18 paikkeilla pienen pienen osan Cuba Streetin kävelykatua valloittaa Night market eli katuruokakojujen armeija. Ja kuten kunnon hippiaatteeseen kuuluu, ihan kaikesta on aina ja poikkeuksetta myös vegeversio. Kirpparit, levykaupat, divarit ja eri maita edustavat ruokapaikat vie muun jäljellä olevan tilan. Tunnelmrento ja nuorisolla hauskaa biljardia pelatessa ja olutta juodessa, mutta kaikenikäiset sopii tälle kadulle. 

Hop on hop off-bussi

Uusiseelantilaisilla on ihan oma versionsa tästä aika kätevästä turistibussista. Sen sijaan että bussi olisi iso kaksikerrosbussi ja tarinoita kuuneltaisiin kuulokkeista, täällä bussi on hiacen kokoinen minibussi ja kuski tarinoi ihan livenä, eli myös kysymyksiä sai tehdä. Noin 30€/nokka hinnalla 1.5 tunnin kiertoajelu oli todella hintansa väärti, ja lippu voimassa koko päivän joten välillä voi hypätä pois ja tutustua johonkin paikkaan tarkemmin ja jatkaa sitten matkaa. Me tehtiin lähes kokonaan yksi täysi 1.5 tunnin kierros ja jäätiin Te Papa museolla pois ihan kierroksen loppumetreillä.

Keskustan rantalaiturilla käsityöläiskojuja

Te Papa museon rannassa patsas

Wellingtonin keskusta

Kelluva nosturi Hikitia

Faktoja joilla et tee yhtään mitään:

- Laki määrää että vähintään 25% Wellingtonin kaupungin pinta-alasta on oltava viheraluetta/metsää. Niinpä osa kaupunkia ympäröivistä kukkuloista, varsinkin ne rakennuskelvottomat, on määritelty kaupungin alueeksi ja jätetty rakentamatta.

- Wellingtonissa on joka ainoa vuoden päivä 2-3 maanjäristystä. Suurin osa niistä niin pieniä että ne huomaa vain maanjäristyksiä mittaavat viranomaiset. Viimeinen isompi, selkeästi havaittava ja vähän tuhoakin tehnyt oli viime marraskuussa.

- Joku älyttömän fiksu taho on tutkinut ja tullut lopputulokseen että joitain tuhansia vuosia sitten Wellingtonin keskustan alueella on ollut niin voimakas maanjäristys että koko nykyisen keskustan alue on siirtynyt 5 metriä oikealle.

- Wellington on ollut maan pääkaupunki vasta 150 vuotta, ennen tätä pääkaupunki oli Auckland (no, okei, mikä vasta, jos maassa on ollut pääkaupunki vasta kokonaista 200 vuotta). Kerranpa tuli Australian pääministeri kylään ja ihmetteli miten maan pääkaupunki voi olla pohjoisrannan pohjoiskärjessä, eikö eteläsaaren asukkaat koe itseään syrjäytetyiksi ja unihdetuiksi. No, uusiseelantilaiset korjasi asian ja muutti pääkaupungin Wellingtoniin, pohjoissaaren eteläkärkeen.

- Wellington on maailman eteläisin pääkaupunki ja yksi maailman tuulisimmista kaupungeista

Päivän hauskin nippelitieto liittyy allaolevaan kuvaan metsästä.

Tässä metsässä on kuvattu Taru sormusten herrasta-elokuvaa. Ohjaaja Peter Jackson löysi Wellingtonin asutusalueelta, varsin läheltä keskustaa vuoren rinteeltä elokuvaan juuri sopivan metsän. Ei kun kuvaukset käyntiin. Metsän läpi näkyy Wellingtonin keskusta taustalla, metaää on siis kapea kaistale kuvauskohdalla. No, halvimmalla ongelma hoituu siten että lautetaan savukone metsän ja kaupungin väliin puskemaan savua ja peittämään kaupungin taustalla. Jackson oli niin innoissaan kuvaamisesta että unohti aellaisen pienen asian kuin viranomaisille kuvauksista ilmoittamisen. Seuraavaksi lauma hobitteja yritti vakuuttaa paikalliset palomiehet tilanteen harmittomuudesta; savu, metsä ja lähes kaupungin keskusta ehkä ei ole viranomaisten mielestä loistoidea....

Pasifika-festivaali

Kuinkas sattuikaan!

Vuosittain Wellingtonissa järjestetään Pasifika-festivaalit. Ex-pattina Wellingtonissa asuvat Pasifikan alueen ihmiset esittelevät kulttuuriaan paikallisille ja turisteille. Paikalla on erilaisia työpajoja (kankaanpainantaa, kukkakoristeaskartelua jne),  tanssikoulu,  konsertti, tanssiesityksiä ja ihan vaan tietoa alueen maista. Tänä vuonna paikalla oli ainakin Solomonsaaret,  Cookinsaaret,  Samoa, Fiji, Tonga ja Kiribati. Harmillisesti kaksi viimeistä meillä jäi käymättä, mutta muutoin Pasifika tuli tutuksi. 

Te Papa-museo

Te Papa - meidän paikka. Uusi-Seelannin upea kansallismuseo Wellingtonissa. Meidät veti paikalle itse asiassa ihan muu kuin itse kansallismuseo mutta paikka on upea ja todella loistava näyttely täällä.

Me menimme alunperin katsomaan vaihtuvien näyttelyiden osastolle Alice in Wonderland- näyttelyä (Liisa ihmemaassa). Ko näyttely on saanut paljon kiitost maailmaa kiertäessään joten pakkohan se oli nähdä. Näyttely kertoo ko sadun kirjoittajasta, tarinan historiasta, näytelmä- ja elokuvaversioista joita tarinasta on tehty ja niiden tekemisestä. 

Lisäksi katselimme läpi pysyvistä näyttelyistä maahanmuuttoon ja nykypäivän pakolaisuuteen liittyvät näyttelyt, Pasifikan alueen hostoriasta Uusi-Seelannissa. maan asuttamiseen liittyvän näyttelyän ja luonnonhostpriaan liityvän osan. Vielä olisi jäänyt paljon katsottavaa, jopa meille joita museot ei kiinnosta pätkääkään.

Koti ja Peke. No niinpä.

Ihan erityisen upea oli Mad Hatter teaparty, eli Hullun hatuntekijän teekestit Tosi hienosti toteutettu!

Kiwi

”Kahvihuoneessa on pullaa!”

Ötököitä joka lähtöön luonnonhistoriallisessa näyttelyssä

Martinborough viinitilaretki

Sunnuntai on oiva päivä käyttää tissutteluun. Sen voi myös nimetä viinitilaretkeksi.

Reilun tunnin ajomatka Wellingtonista koilliseen vuorten yli ja pääset Martinboroughn viinialueelle. Burgundin alueen viinialueiden kaltainen ilmasto on erityisen mieleen Pinot Noirille ja Sauvignon Blancille, molemmat meidän mielestä ihan mitättömiä viinirypälelajikkeita, ja harvoin saa näistä tehtyä hyvää viiniä. Joten, käännyttäkääpä meidät!

Menomatkalla pysähdyimme paikallisessa juustokaupassa. Valittavana oli kymmeniä eri juustoja paikallisesta lehmän-, lampaan- ja vuonhenmaidosta, sekä tuontijuustoja muutama. Lisäksi löyti hilloja, siirappeja ja hunajaa paikallisten valmistamana juustojen seuraksi. Mukavan tunnelmainen kauppa myös. Juustoja ja viikunaakompottia ostettiin iltapalaksi tuoreen paikallisen patongin lisäksi.

Kävimme neljällä eri tilalla joista kullakin maistelimme 5-7 ko tilan viiniä. Syrah ja Pinot Noir punaisista, Sauvignon blanc, Chardonnay ja Pinot gris sekä pari Rieslingiä valkoisista. Ja pari roseeta Pinot Noirista.

Vaikka tilat sijaitsevat aika lähekkäin ja kasvattavat samoja rypäleitä oli viineissä todella paljon eroa. Kaksi punaista, kaksi roseeta ja yksi valkoinen lähti mukaan.

 

TässäKIN metsässä on kuvattu Sormusten herraa

Näiltä tienoon lähtee myös paljon vaellusreittejä. Ja upeat maisemat.

Wellingtonin makeanvedenvarastot

Palliser winery

Palliserin viinitila on yksi suurimmista ja kuuluisimmista, eikä vähiten siksi että he tekevät perinteisellä shampanja-metodilla kuohuviiniä Pinot Noirista, elikkäs roseeta. Tarjouspullo oli noin 60&/pullo, ja ei-niin-kuohuviinin ystävänä sanoisin että ihan hintansa väärti. Me maisteltiin alla olevan kuvasarjan viininmaistelumenyy sekä yksi tavallinen rosee ja yksi Syrah lisäksi. Hyvin yllättäin mukaan lähti se tavallinen rosee ja tuo Chardonnay, vaikkei varsinkaan viimeisen ystäviä juuri olla. Uusiseelantilaiset chardonnayt ei ole niin tammisia kuin eurooppalaiset. Toinen yllätys oli Riesling joka ei millään viinitilalla ollut puolimakea kuten meillä myynnissä olevat sakasalaiset kammotukset.

Moy Hall- winery

Selkeästi heikoin käydyistä, joskin Syrah ja Pinot Gris oli ihan kelpoja. Pinot Noir ja Sauvignon Blanc juuri kuten odotettu, ei kannata näillä pilata maksaansa, siihen on parempiakin viinejä. Ei ostettu mitään mukaan.

Te Kairanga -winery

Käydyistä viinitiloista olin lukenut aiemmin Palliserista mutta ainoa mitä ollaan maisteltu ennen visiittiä oli Te Kairangan viinit.

Palliserin lisäksi tasalaatuisin,  ehdottomasti. Otimme listalta Rieslingin, roseen (pinot noir) sekä kolme viimeistä punaista Pinot Noiria. Keskimmäinen punainen Pinot Noir oli ylivoimainen voittaja punaisissa tänään ja pullo sitä lähti mukaan. Muutoinkin kaunis ja viihtyisä paikka vaikka lounastaakin, myös piknik omilla eväillä täällä ok, ruokajuoman voi ostaa maistelun perusteella.

Viininmaistelut maksaa yleensä noin 10 NZ$ eli kuutisen euroa, ja jos yksikin seurueesta ostaa mukaan pullon maistiainen on seurueelle ilmainen. Noin 25 viinin maistelusta kolmessa tunnissa tulee jo ihan mukavat iltapäiväohuet jos juot kaikki,  joten suosittelen muistamaan vedenjuonnin ja sen ettei kaikkea suuhunpantua ole pakko niellä 👍🏾.  

Coney winery

Retkellä ei meidän kahden lisäksi ollut ketään muita ja mehän olemme nopeita viininmaistelijoita, joten meillä jäi ekstra-aikaa ja oppaamme ehdotti bonusviinitilaa. No jo vain se meille kelpasi. Myös olutpanimoita on paljon alueella joten Markku sai ratkaista haluaako viiniä vai olutta maistelemaan. Viinitilalle sitten mentiin.

Coney oli kiva lisä. Alkuperäinen omistaja, vanhempi herrasmies, on soittanut bändissä ja on siis musiikkimiehiä 60-70 -luvuilta mistä löytyi kuvia myös maistelutilassa. Tilan viinit on nimetty musiikin mukaan pitkälti. Harmillista oli se että henkilökunta oli kovin kiireinen lounastajien kanssa eikä suurempaa esittelyä paikan viineistä saatu.

Maistelimme kuvan listalta Rallentade ja Ragtime rieslingit sekä kolme punaista viiniä. Coneyn Syrah oli tänään punaisten voittaja, vaikkaki Ragtime Riesling oli kyllä myös kärkikolmikossa. Syrah otettiin mukaan.

 

Eikä paluumatkankaan maisemissa ollut mitään vikaa, kiemurretltiin upeaa vuoristotietä takaisin Wellingtoniin.

Rimutaka

Varmasti vaikuttavin maisemapaikka matkan varrella oli Rimutaka. I maailmansodan aikana sotilaat koulutettiin Featherstonessa (mistä ostimme juustoja) ja päästäkseen tositoimiin sotilaiden oli kuljettava jalan vuorten yli Wellingtoniin Rimutaka- marssiksi nimettyä kärrypolkua. Matka kesti jalan 3 päivää ja kaksi yötä, ja matkalla ylitettiin useampiakin vuoria. 2015 matkanteko on ennallistettu kertaalleen

Viimeinen pysähdyspaikka ennen paluuta hotelliin oli Lower Huttissa

Näkymät Pukeatulta

Päivän viiniretki Martinboroughn viinialueelle tuotti illan herkutteluhetken. Palliser Estaten Pinot Noir rosee, jolla huudellaan alas paikallisen tuoreen leivän päällysteenä olevat Martinboroughn alueen Vintage Gouda, mustapippurirouhegouda, mustatryffelillä aateloitu brie sekä sinihomejuustoa. Lisänä saman alueen viikunahilloketta. lisäksi Waiheken saaren (Aucklandin edustalta) oliiveja sekä kahta eri yrttilevitettä leivälle (italiaiset yrtit ja perinteinen waihekelainen yrttilevite.) Ja uusiseelantilainen valkosipulihummus. Rröyh.

Fakta josta saattaa olla jopa hyötyä - ajokortti

Suomalainen ajokortti ei kelpaa Uusi-Seelannissa, koska meidän kortissa vain osa tiedoista on käännetty englanniksi (kaiken pitäisi olla). Sen sijaan Uusi-Seelannissa on ok jos sinulla on virallisen kääntäjän kääntämä versio suomalaisesta ajokortista.

Marku laittoi tarjouspyynnön muutamaan firmaan ja sai minuuteissa vastauksen yhdeltä joka lupasi tunnissa ajokortin käännöksen, joka kelpaa viranomaisille, hintaa 50€. Ja niin tuli alle tunnissa käännös. Maksu hoitui näppärästi PayPalilla eli ei mennyt mitään korttitietoja maksun saajalle.

Poikkeuksellisesti mainostan firmaa ihan vain mainoksen takia ("piilo"mainontaahan harrastan koko ajan tässä sivussa) koska palvelu oli poikkeuksellisen sujuva ja hyvä ja meille elintärkeä että päästään liikkumaan: www.tranzearly.com hoiti homman loistavasti!

Cable car

Viime talvena jo blogiin raapustelin tästä Wellingtonin funikulaarista jolla pääsee keskustasta hienolle näköalapaikalle. Ylätasanteen vierestä lähtee myös ilmainen bussikuljetus Zealandiaan, observatorio jossa on avaruusaiheinen näyttely ja teatteri esitetään avaruusaiheisia tietofilmejä päivittäin. Myös Cable car-museo löytyy samoilta hoodeilta, ja lähteepä ylätasanteelta vielä kaunis kävelyreittikin alaspäin kasvitieteelliseen puutarhaan. Lippu yhteen suuntaan maksaa 5NZ$ eli kolmisen euroa.

Observatorio löytyy heti kaapelivaunun ylätasanteen läheltä