Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

Tuolla Vanuatun sivun jälkeen on Fidzin ykkösosa!

Sri Siva Subramaniya Swam-temppeli

Eteläisen pallonpuoliskon suurin hindutemppeli on kyllä korea näky! 1976-1986 rakennettuna se ei ole mikään vanha rakennus, mutta sitäkin kauniimpi kaikkine väreineen. Intialaistaustaisia on noin 35% Fidzin väestöstä, ja ehkä eniten saaneet tuta alkuperäisväestön vihasta. Maassa on vielä 2010-luvulla ollut selkeästi rasistisia ja intialaisvastaisia lakeja, vaikka ko väestönosa on yksi oleellisimmista perustoista maan rikkaudelle. Jostainhan se työvoima on maahan tultava. Temppelissä vieraillaan paljain jaloin (ja asfaltti jalkojen alla on polttava!!), hartiat ja jalat peitettynä, vähintään 24h edellisestä lihansyömisestä ja mahdollisimman hiljaa (puhumatta).

Nadin kaupunki

Nadissa asuu noin 80000 asukasta, ja kaupunki kasvaa kovaa vauhtia. Talot on matalasti rakennettuja joten kaupunki on levinnyt laajalle alueelle. Nadissa on tosiaan suurin lentokenttä ja suurin osa turismista, myös isot hotelliketjut ovat vahvasti paikalla.

Vatissa kava-juomaa, lähinnä mutaveden makuista paikallista kiljua

Kavan juuria, joista jauhetaan kava-juomaan ainesta

Paikallinen tori

Garden of sleeping Giant

Amerikkalainen maahanmuuttaja on perustanut 1970-luvun alussa upean kasvitieteellisen puutarhan Nadin lähettyville vuorten helmaan. Nimensä puutarha on saanut vuorten silhuetissa näkyviin kahteen selällään makaavaan jättiläiseen perustuen. Upeita orkideoita oli valtava kirjo, ja vuoren rinteellä sademetsässä kulki ihan kiva polku jonka varrella oli näköalapaikkoja.

Ballerina-orkideojen

Kuumat lähteet ja mutakylpy

Maa kun on tuliperäinen löytyy myös kuumia lähteitä ja lämpimiä mutakylpyjä joilla on tietenkin hirveästi parantavia vaikutuksia. Tarjolla oli myös fidziläistä hierontaa kohtuuhinnalla, eli rentoutusta koko rahalla.

Kuuma lähde

Mutakuoppa

Upeissa maisemissa pääsee kylpemään

Paikassa löytyi suihkut, pukuhuoneet, vessat yms oleelliset. Ja kissa (tuo pieni punainen kuvissa edellä)

Fiji Zip Line

Vanuatulla jo tykättiin kovasti köysiradasta jolla voi lasketella sademetsän päällä ja keskellä ja kun vastaava huomattiin olevan täälläkin totta mooses sinne mentiin. Denaraun saarelta, missä meidän hotelli sijaitsee, on reilun tunnin ajomatka vuoren juurelle köysiradan alkupäähän. 

Joukko ystävällisiä, paikallisia nuoria miehiä varusti meidät kypärällä, hanskoilla ja valjailla ja esitteli köysiradan toimintaa ja sääntöjä. Porukassa oli noin 6-60 vuotiaita ja kaikki laski kyllä yhtä innolla rataa.

Nousu radan alkuun oli todella raskas. Retki alkoi aamuaikaisella joten aurinko ei portaita kiivetessä vielä edea porottanut kunnolla ja kuuma oli silti. Siis ihan todella kuuma. Polkuja, kiviportaita ja puisia siltoja ja portaita pitkin noustiin ja välillä mentiin osa matkaa köysiradalla, noustessa köysirataosuuksia oli viisi. 

Nousun jälkeen pysähdyttiin hetkeksi ihailemaan upeaa kalkkikiviluolaa jossa nyt asusti pääskysten sukuisia lintuja iso parvi. Köysiratavuori ja luolat ovat olleet ennen eurooppalaisten tuloa yhden heimon asujaimistoa ja turvapaikka kilpailevilta heimoilta.

Alas tultiin pääasiassa köysirataa, kymmenen pätkää tällä osuudella, jonkin verran laskeuduttiin portaitakin pitkin. Yhtään rataa ei menty kahteen kertaan, osa oli tosi lyhyitä ja pisin melkein Tuvalun radan toiseksi pisimmän mittainen.

Kaikenkaikkiaan polut, portaat ja sillat sekä köysiratalaskut oli noin 5km ja kesti 2.5 tuntia mennä läpi. Olo oli hyvin turvallinen koko ajan ja henkilökunta kyllä huolehti tekniikat hyvin.

Vielä viimeinen saariretki. Ja snorklausta.

Viimeiseksi Fidzin lomapäiväksi oli säästetty paras: Retki Yasawa-saarille. Get your guiden kautta varattiin Rosie Holidaysin järjestämä koko päivän retki kauemmille saarille joita pidetään kauneimpina ja snorklausvedetkin on ylivoimaisia,  kuulema. No totta mooses sitten sinne!

Meitäpä ei sitten aamulla haettukaan hotellista kuten oli luvattu. Olimme saaneet vahvistuksen rtken varauksesta ja siinä oli ilmoitettu hakuaika ja me oltiin tikkana paljon aikaisemmin jo hotellin aulassa. Soitettiin sitten Rosielle että mikäs on homman nimi. Ensin puhelua pompoteltiin ihmiseltä toiselle ja sain neljästi selittää asian ennen kuin kukaan vaivautui tekemään mitään. Sitten ekaksi minut haukuttiin siitä että soitan liian aikaisin, hakuaika on vasta myöhemmin, mitä me emme tienneet kun ei oltu saatu (edes roskapostiin) Rosielta mitään mailia ja tiedotetta. Selvitin tämän mutta eihän minua uskottu. Sitten yhtäkkiä tarina muuttuikin ja nyt väitettiin että meitä oltiin jo haettu ja olimme jättäneet vain menemättä meidän bussiin. No ei todellakaan pitänyt paikkaansa ja hotellin consierge pystyi tämän todistamaan. Kun touva puhelimessa ymmärsi etten nyt anna periksi ja ota syytä niskoilleni meille todettiin että ottakaa taksi satamaan veneelle, mihin totesin että periaatteesta he sitten myös maksavat sen taksin. Sitten löytyikin yhtäkkiä hotellin edestä bussi joka kuulema vie meidät satamaan. Eli bussiin vaan ja satamaan.

Satamassa meille todettiin ykskantaan että laiva on jo nostanut sillan ja siihen ei enää pääse, olette myöhässä. Totesin että emme ole, vika on ihan muualla ja kerroin tilanteen. Sataman virkailija soitti uudemman kerran Rosielle ja selvitti asiaa ja sitten yhtäkkiä laiva olikin koko ajan odottanut meitä ja voisimme mennä mukaan retkelle. Virkailija huomasi meidän snorklauskamapussin ja totesi ettei retkellä ole sitten muuta ohjelmaa kuin istua kymmenen tuntia katamaraanissa, mitään uintia tms ei ole luvassa lainkaan. No täh?! Rosien toimittamassa retkikuvauksessa ihan selkeästi lukee Get Your Guiden sivulla että käudään saarissa, uidaan ja snorklataan ja tutustutaan kyliin jne. Juu ei, ei tällä retkellä. 

Toteain sitten että ei lähdetä kyllä istumaan kymmentä tuntia kytyiseen veneeseen katsellaksemme ikkunasta maisemia, ei kiitos, saiskos vaan rahat takaisin. Ystävällinen satamavirkailija sitten edelleen keskusteli Rosien toimiston kanssa ja saimme vaihtaa retken toiseen,  samanhintainen.

Eli loppujen lopuksi sitten suuntasimme puolen tunnin veneretkellä South Sea Islandille jossa lorkittiin koko päivä oikein urakalla ja syötiin hyvä lounaskin.

Picasso-kala, aina yhtä seurallinen

Merisiilit piilosilla

Poislähdön hetkellä alkoi taivaanranta uhkaavasti tummua ja kohta nousikin kova tuuli ja alkoi kunnon trooppinen rankkasade. Kun on päivän lionnut vedessä onkin tärkeä ehtiä sateensuojaan 😂.

Taivaanrannan väri korostui todella hyvin kun meidän saaren valkoiseen rantahiekkaan vielä paistoi kirkkaasti aurinko. Kuvia ei siis ole mitenkään manipuloitu. Komea näky!

Fidzi

Fidzi ei säväyttänyt meitä, joskaan ei ollut huonokaan paikka. Taisi käydä kuin Australian kanssa, odotukset oli niin suuret ettei niitä voi lunastaa mikä ei ole tietenkään reilua maata kohtaan. Nyt pettymys oli enemmän paikkaan liittyvä, ihmiset oli ihania ja ystävällisiä. Monen muun saaren kohdalla on ollut iloisia yllätyksiä, täällä oli tasaista ok-tasoa. Tuollaisia retkisähläyksiä on missä tahansa, se kuuluu matkailuun vaikka tapahtumahetkellä ärsyttääkin helevetisti, se ei vaikuta siihen miten maata ja viikon lomaa siellä arvioidaan.

Mutta. Ny jatkamme lempipaikaksi todettuun (kylmään!) Uusi-Seelantiin, kovasti jo odotetaan junamatkaa Aucklandista Wellingtoniin.