Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

Uusi-Seelanti

Enpä enää ryhdy uudelleen esittelemään Uusi-Seelantia, viime talven retken osiossa tästä maasta on perustietoa.

Kun hyväksi viime talvena todettiin oli ihan selvä tätä talvea suunnitellessa että Uusi-Seelantiin palataan tällä reissulla. Yhden yön kävimme jo nukkumassa Aucklandissa Novotelin lentokenttähotellissa (erittäin lämmin suositus jos itsellesi osuu välilasku ja yöpymisen tarve Aucklandin kentällä) kun matkasimme Samoalta Ranskan Polynesiaan. Nyt on vuorossa parin yön viipyminen Aucklandissa ja ollaan varattu huone Stamford Plazasta. Käydään kuitenkin vielä viikko Fidzillä ennen kuin asetutaan pidemmäksi aikaa Uusi-Seelantiin.

Viimeksi jäi pohjoissaaren läpi kulkeva juna matkaamatta kun ei saatu enää mattimyöhäisinä lippuja, nyt liput on ostettu ajoissa ja ko matka toivottavasti vielä tehdään tammikuun puolivälissä. Eli Aucklandista siirrymme lempikaupunkiimme Wellingtoniin junalla. Wellingtonissa olemme sitten kaksi viikkoa ja retkeilemme pohjoissaaripainotteisesti (viime talvena viiletettiin eteläsaarella) mielenkiintoisiin kohteisiin. Tiedä vaikka vuokrattaisiin auto.

Aikamatkailu on jännittävää!

Lennettiin nelisen tuntia Cookinsaarilta länteen. Ensin ylitettiin yksi aikavyöhyke eli mentii tunti taaksepäin kellossa. Sitten ylitettiin päivämääräraja ja mentiinkin 23 tuntia eteenpäin! Eli kun lähdettiin 4.1. Klo 15.10 Cookinsaarilta (Suomessa silloin 5.1. klo 3.10 yöllä), olimme perillä Aucklandissa 5.1. Klo 18.10 (Suomessa 5.1. ja klo 7.10 aamulla). Nyt me ollaan sitten teitä 11 tuntia edellä kun äsken oltiin 12 tuntia jäljessä. Arvaatte vaan oliko joku varannut huoneen väärälle päivämäärälle (eli 4.1. alkaen). Ystävällinen hotelli (Stamford Plaza, vuosi sitten hyväksi jo todettu) ei veloittanut meiltä kuitenkaan ylimääräistä vuorokautta ja säästimme satasen.

Viimeiset kolme varttia lennosta matkailtiin Australian maastopalojen savupilvessä, koko kone haisi savulta. Ulkona oli lähinnä tummankeltainen ilma, ylläoleva kuva näyttää kalpealta todellisuuteen verrattuna. 😢

Mutta perillä Aucklandissa, täällä pari päivää ja sitten alkaa Fidzin loma!

Aina yhtä ihana Aucklandin satama

Sataman näkymiä

Toisilla on vaan isompi vene 😳. Imagine-niminen. Niinpä.

Aucklandin keskusta satamasta nähtynä

Huoltopäivä Aucklandissa

Ainoa kokonainen päivä Aucklandissa meni erinäisiin huoltotehtäviin. Käytiin molemmat parturissa, iPadiin vaihdettiin akku kun on tökkinyt jo muutaman viikon, pesetettiin lähes kaikki vaatteet ja hoidettiin raha-asioita. Puhelinten, padien ja tietokoneen käyttöjärjestelmien päivitys hoidettu, varmuuskopiot päivitetty. Nettiyhteys jopa hotellin wifillä yhtä hyvä kuin kotona.

Hauskinta oli että Markun parturiliikkeessä varttuneempi parturi (kuvassa ruutupaita) tunnisti heti Markun aksentin ja kun sai vahvistuksen meidän alkuperästä kertoi että hänellä on ystävä Raahessa 😳.

Siinähän se päivä menikin, mutta kun tullaan Fidziltä saadaankin vain nauttia Aucklandista pari päivää ennen junamatkaa Wellingtoniin.

Uusi-Seelanti on edelleen niin ihana ja tykätään kovin. Mutta perkele täällä jäätyy, lämpötila VAIN +19! Villatakki ja farkurkaan ei auta, ihan jäässä. Aurinkoisella puolella katua melkein tarkenee. Melkein. Mutta edelleen ihana paikka ❤️.

Markun parturiliike

Sushijunaa pitkästä aikaa

Ja padikin sai hoitoa

Nippelitietoa, jota kukaan ei tarvitse

Uusi-Seelannissa tupakka-aski maksaa 24 NZD, ja maahan saa viedä korkeintaan 50 savuketta eli 2,5 normaalia askia. Vero on juurikin 20 $/aski, joten ei kannata tuoda vaikka tullaisitkin. Mistään. Eli polttelu maksaa noin 13€/aski. Ja tulli todellakin laski tupakat kun muuta tavaraa ilmoitttiin tullattavaksi.

Alkoholia saa tuoda ulkomailta aika reippaasti, viinaa 3x1.125 litraa/pullo tai 4.5 litraa viiniä ja olutta 12 tölkkiä. Tasan ei mene juojan ja tupakoijan onni.

Promilleraja autoillessa riippuu iästä. Alle 20-vuotiaille promilleraja on tasan nolla, yli 20v ja siitä eteenpäin raja on 0.5 promillea. 

Uusi-Seelannin tulli on huomattavasti tiukempi ja tarkempi kuin Australian, vaikka tv-sarjasta Australian tullista voisi muuta kuvitellakin. Uusi-Seelannin tulli käyttää kirjevaakaa (viime talvena omakohtainen kokemus) ja maahantulolomake on paljon tarkempi ja tiukempi. Aateltiin maahan mennessä laittaa kaikkeen mahdolliseen jees-ruksi jotta saavat töitä (uimavarusteita, snorklauskamppeet, soijakastike, jalkineiden pohjien puhtaus, Tabasco jne..). Tulli kyllä tullasi ja saimme avata laukut mutta ainoa mikä oikeasti kiinnosti oli Markun ulkoilujalkineiden pohjat. Ne syynättiin tarkoin läpi ja kyseltiin missä kengillä on kävelty, oisko vaikka koiranpaskaan..? Tällä kertaa saimme kovasti kiitosta kenkien ja uimavarusteiden hyvästä pesusta kun viimeksi kahvipavut punnittiin kirjevaa'alla ja saimme puhuttelun tullaamattomuudesta. Hyvä me!

Ja nyt lento Nadista Aucklandiin

Vielä kerran Auckland!

Neljäs kerta toden sanoo?

Eli jälleen Aucklandiin. Useimmat ulkomaanlennot Uusi-Seelantiin menevät Aucklandiin, joitain harvoja Wellingtoniin ja Christchurchiin. Joten pääasiassa maahan tullessa ja sieltä poistuessa kuljetaan Aucklandin kautta. Meille suurin syy lentää nyt juuri Aucklandiin oli paitsi aikataulu niin ennen kaikkea se että NYT pitää päästä matkaamaan myös pohjoissaaren läpi junalla kun viime talvena ei saatu enää lippuja oltuamme niitä vailla ihan liian myöhään. Tällä etapilla kaksi yötä Aucklandissa eli puolitoista päivää, huomiselle pohdittukin jo retkeilyä kaupungin ulkopuolelle kun kaupunki itsessään on jo aika koluttu. 

Crowne Plaza hotelli

Viime talvena Vientianessa Laosissa törmättiin ekaan ihan oikeasti 5* hotelliin, Crowne Plazaan. Niinpä nytkin päätettiin että viimeisiksi kahdeksi yöksi Aucklandissa otetaan samainen hotelli, 180€/yö on meistä jo hyvin suolainen hinta hotelliyölle ja kalliimpi selkeästi kuin Stamford jota on pidetty jo kahdesti erittäin tasokkaana paikkana. Otettiin vielä club-kerroksen huone, eli aamiainen omassa pienessä aamiaishuoneessa, koko päivän samaisissa tiloissa tarjolla kahvia, teetä ja pikkupurtavaa sekä klo 17-19 baari auki talon piikkiin ja canapeet tarjolla huoneen hintaan. Ja tietenkin tasokkaammat huoneet kuin proletariaatilla.

Voi rähmä. Hotelliin saavuttaessa bellboy kysyy meiltä tarvitsemmeko ME kärryä matkatavaroillemme, eikä tee elettäkään kantaakseen laukkuja edes muutamaa porratsa ylös. Sissus miten luokatonta!!

Nuhjuinen hotelli jossa aika pieni huone, huoneesta näköala vastapäiseen seinään mutta kurottelemalla poski kiinni ikkunassa voi merestä nähdä vilauksen. Mielikuvituksen kanssa. Edes käytävän päästä, yhdestä ainoasta ikkunasta, on onneksi vähän näköalaa kaupunkiin (kuva yllä). Club-huone on kolkko ja tylsä, ei edes nojatuoleja (herranjumala mää kuulostan kauhealle firstworldongelmaiselta keskiluokan lady bukeelta 🤭😂) ja kahta eri kuivaa keksiä tarjolla kahvin kanssa. Ei EDES palvelua vaan sikiunia vetelevä kahviautomaatti jollainen löytyy kotikeittiöstäkin! 😳😭😫

JOS luodaan brändiä tasokkaasta hotellista, ja sellaisena itseään pidetään vielä aulassakin respan tiskillä niin pitäisi edes yrittää! Perkele, nyt mä vaadin ainakin kissankarvoja sänkyyni! Muutoin tätä ei voi korvata.

Waiheke Island

Aucklandista pääsee lähes paratiisiin noin puolessa tunnissa julkisilla kulkuvälineillä.

Otimme keskustan satamasta lautan Waiheke-saarelle. Saarelta löytyy 43 viinitilaa, vaellusreittejä, taidegallerioita, ravintoloita ja ennenkaikkea, ZipLine! 

Lautalla pääsee puolen tunnin välein Aucklandin keskustasta tälle(kin) saarelle parilla kympillä, lautassa saa pyöränkin kulkemaan. Houkan reilun 30 matka on jo itsessään nähtävyys, kaunis matka Aucklandin saaristossa. Fullers varustamon lipunmyynti löytyy lauttasatamasta helposti. Heti saaren satamasta voi ottaa kanootin, polkupyörän,  sähköpyörän, vuokrata auton, hypätä paikallisbussiin tai Hop on hop off-bussiin. Tai kävellä.

Me otettiin Hoppaus-bussi ja mentiin koko 1.5 tunnin reitti ekana läpi jotta saatiin kokonaiskäsitys saaresta. Bussilipun voi ostaa samalta lipputiskiltä kuin lauttalipunkin, myös tätä hoitaa Fullers. Firmalla on erittäin hyvät nettisivut ja löytyy myös appi jolla voi seurata hopparissa matkaa ja eri kohteita. Bussi kulkee 30 min välein ja pysähtelee tietyillä pysäkeillä pitkin saarta. Maisemat on upeita, bussissa on opas joka selittää livenä paikkoja ja kertoo saaresta ja sen viinitiloista oikein mielenkiintoisia faktoja. Noin puolet saaren viinitiloista on vierailtavia, joskin vanhunkin kuitenkin on 1970-luvun puolivälissä perustettu. Hoppaus-bussi kulkee kylien ja viinitilojen alueilla, joten on helppo valita paikat mitkä itseä kiinnostaa vierailla.

Saaren kierto ensin ja käytävien viinitilojen valinta, ja sitten uusi kierros, tai muutama, jolla hyppiä paikasta toiseen, sen tekisin jos olisi ollut enemmän aikaa. Ja olisin saarella yötä ja tekisin kierroksen pariinkin kertaan. Upea paikka!

Auckland iltapäivällä

Hoppausbussin aikataulu

Kiertoajelubussin reitti, pysäkit, aikataulut jne löytyy hyvin

Julkisten bussien kartta

Tekemistä riittää kaikille

Oneroa-kaupunki

Oneroa

Oneroa beach

Hippien veneet

Waiheken saarella asuu 10000 ihmistä, turistikaudella ihmisiä täällä voi olla jopa 45000. Oneroa on saaren suurin kaupunki, täältä löytyy ainoa poliisi- ja palolaitokset sekä paikallinen terveyskeskus, kaikki pankit ja virastot, sekä suurin osa kaupoista ja ravintoloista.

Saaren erikoisuus ovat paikalliset osterit, viini ja oliiviöljy. Viinitiloja on paljon ja viinejä satoja, hyvän tutustumisen yhdessä paikassa saa näihin viineihin Waheke Wine Centerissä joka sijaitsee Oneroan keskustassa. Voit maistaa siellä max 32 eri saaren viiniä ja he välittävät kaikkien viinintekijöiden viinejä, myös tilauksesta ulkomaille.

Paikalliset osterit on kehuttu yhdeksi maailman parhaista, ja näitä saa paikallisista kalaravintoloista. Varmin paikka tuoreille osteteille on Ostenden kylässä oleva Fishmarket.

Yksi tila kasvattaa pelkästään oliiveja, ja puristaa oliiviöljyä kaikkien kasvattajien oliiveista. Öljyjä pääsee tilalle maistelemaan, ja joku tietoviisas on sanonut että saaren oliiviöljy on maailman top3 porukassa. Wine Centerissä on myynnissä näitä öljyjä tilan lisäksi. Hoppausbussi pysähtyy myös oliivitilalla.

Saaren asukkaiden erikoisuus on se ettei koko saarella ole vesijohtoja eikä viemäröintiä. Käyttövedeksi kerätään talojen viereen jättimäisiin 25000 litran säiliöihin sadevettä. Talvella tämä ei tuota ongelmaa, saarella sataa paljon, mutta kesällä voi olla hyvinkin pitkiä kuivia jaksoja, jopa kolmatta kuukautta, ja silloin käyttövesi on pumpattava muualta tuotuna vetenä säiliöihin. Tuollaisn säiliön täyttäminen maksaa noin 500€ ja nelihenkinen perhe pärjää ko vedellä keskimäärin 1,5-2 kuukautta.

Vielä 1950-60 luvuilla saarella ei ole ollut oikeastaan mitään. Lautta on kulkenut kerran päivässä ja palvelut olleet erittäin niukat. Paikka on tuolloin ollut sen ajan hippien ja reppumatkaajien vaelluspaikkana kovassa suosiossa ja elämäntapaintiaanihippejä on sitä myötä jäänyt myös saarelle paljon. Nykyisellään heistä suurin osa asuu Ostenden kylän rannassa veneissään.

1970-luvulla on perustettu saarelle ensimmäinen viinitila. Sen jälkeen tiloja on noussut paljon, nyt jo 43. 20-23 tilaa järjestää kiertokäyntejä, viininmaistajaisia ja myy ruokaa, osa on ihan kunnon finedining paikkojakin. Viininmaistelu ei ole kallista, yleensä noin 5-10 eurolla saa maisteltavaksi 4-6 viiniä ja opastusta viinien tiimoilta. Saaren ilmasto on kuulema hyvin samanlainen kuon osissa Ranskaa ja siksi täällä kasvatetaan erityisesti Bordeaux-viinejä. Kennedyn tila on ainoa luomutila, parillakin tilalla on olutpanimo myös. Yksi tiloista on erikoistunut luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ekologisuuteen joten he ovat ennallistaneet tilan vieressä olevan suon ja järjestävät sinne kiertomatkoja ekotietoudella höystettynä viinivierailleen. Hopparibussin opas kertoi näistä paljon ja todella mielenkiintoisesti, omat suosikkitilat olisi helppo valita tarkempaa tutustumista varten. Bussi pysähtyy näillä tiloilla tai saat tarkat ohjeet kuinka löydät tilan kävellen. Tiloja in usein monta lähekkäin eli on helppo siirtyä maistelusta toiseen.

 

Lautta saarelle

Auckland

Auckland

Zip Line

Mutta. Meitähän kiinnosti eniten saarella oleva Zip Line.

70-luvulla alkunsa saanut idea luonnonsuojelukohteesta ja Ziplinesta on hieno! Reitti käsittää vain kolme rataa mutta nämä onkin sitten melko pitkiä ja vauhdikkaita. 

Ensimmäinen rata on lyhyin, lämmittelyrata, joka kulkee viinitilan tilusten yllä. Toinen rata on Jungle line jossa lennetään jo vähän pidempi matka ja hiukan korkeammalla viidakon lehväkatoksen yllä. Ja kolmas on pisin ja nopein rata, nopeimmillaan mennään lähes 50km/h vauhtia. Ja tandemina on tuplasti kivempaa laskea!

Ainoa negatiivinen puoli on se eytä jokainen laskurata on "vain" suora rata pisteestä A pisteeseen B. Fidzillä esim. radat kulkivat, vaikka lyhyempinä ja hitaampina, puiden latvustojen välissä ja keskelläkin paikoin ja siten ei aina nähnyt etukäteen mitä on tulossa ko radalla. Vanuatulla ratojen korkeus oli ihan omaa luokkaansa, tässä ei päästy lähellekään sitä vaikka korkealla mentiinkin. Mutta maisemat oli ihan ylivoimaisesti parhaat, ja rata oli yodella turvallinen ja oppaat ihan loistavia. Suosittelen.

Lähtöpaikan maisemat

ZipLinen jälkeen oli, tietenkin, kiivettävä takaisin aloituspisteeseen. Helteessäkin kiipeäminen, 1.5km, oli oikein siedettävä kun polku kulki koko matkan sademetsässä varjossa, ja polku kiemurteli vuoren rinteellä eikä kävelymatkassa ollut yhtään jyrkkää tai uuvuttavaa järjetöntä nousua kuten monissa koetuissa vaelluskohteissa tähän mennessä. Lisäksi pysähdyttiin useita kertoja kun oppaat kertoivat sademetsästä, ekosysteemistä, linnuista jne. 
Nousu takaisin alkupisteeseen vei vain 25 min ja oli siis varsin easy.

Paluumatka Aucklandiin muuttuikin kohteen sataman edustalla mielenkiintoiseksi. Värikkäimmässä kuvassa näkyvä Uusi-Seelantia edustava American Cupin vene, hyyyyvin hyvin kallis vene, oli muutaman veneen tukemana paikallaan ja laskemassa sataman edustalla isopurjettaan, komesti kenossa, ja tuli satamaan meidän perässä paikallisen meripelastuksen hinaamana ✌️. Todennäköisesti niitä once in the lifetime- näkyjä.

 

Hinauksessa...

Tässä siis virallinen kuva tuosta American Cup veneestä

Junamatka Aucklandista Wellingtoniin

Yksi Uusi-Seelannin kaukojunien reiteistä on vielä kokematta, monien mielestä se hienoin, mutta ainakin pisin. 11 tunnin junamatka vie meidät läpi koko pohjoisen saaren.

Kuten aiemminkin, junavaunut on kauniit ja supermukavat. Jalkatilaa on hulppeasti, ikkunat on suuret ja ouhtaat ja katto on osittain lasia jotta varmasti näkee kaikki kauniit maisemat. Veturin perässä on valokuvausvaunu jossa ei ole seiniä vaan vaunu on avonainen jotta sieltä pystyy kuvaamaan halutessaan maisemia ulkoakin, vaunuun pääsee koko matkan ajan vapaasti kulkemaan. Ruokaa saa aamiaisen, lounaan ja illallisen verran, junapalvelija kiertää vaunuissa ottamassa tilaukset vastaan (menyyssä yleensä 3-4 vaihtoehtoa ja aina myös vege), ruoka tarjoillaan suoraan istumapaikoille jonne ystävällisesti pyydetään viemään myös viinit ja oluet, ravintolavaunussa (pieni) hengailemiseen ei oikein kannusteta. Ainakin viimeksi ruoka oli varsin hyvää. Ravintolavaunusta saa myös lämpöisiä piiraita ja pizzapaloja yms jos nälkä vielä iskee.

Junaliput pitää ostaa etukäteen, yleensä nämä myydään loppuun. Viime talvena ei kuukautta ennen matkaa enää saatu lippua. Juna kulkee kolmesti viikossa ja lähtee Aucklandista 7.45 ja on perillä Kuuden jälkeen illalla Wellingtonissa. Toki lipun voi ostaa vain osallekin matkaa ja joillain lipuilla voi myös tehdä välipysähdyksiä 10 ND$ lisähintaan. Aikuisen peruutuskelpoinen lippu Akl-Wln välille maksoi meillä 130€, matkalle pituutta kertyy 643km. Paikalliset eivät junaa juuri käytä, reilun tunnin lento on halvempi. 

Aucklandin rautatieasema 😂

Aletaan olla perillä!

Junamatka oli oikein leppoisa ja mukava. Tuolit oli säädettävät edelleen, jalkatilaa erittäin hyvin, vessat siistit ja kaikki toimi kuin, no, junan vessa. Kasvislasagne oli jopa hyvää, paikallista viiniä sai ruoan kanssa juoda vaunussa. 

Ja maisemat oli upeat. Kertakaikkiaan upeat! Ja kuulokkeista oli mukava kuunnella selkeäkielisen ihmisen selostusta mielenkiintoisista historian tapahtumista,  paikoista, paikkakunnista jne. Olin jo ihan unohtanut viime talvesta tuon selostuksen, se on ihan loistava. Ja kun vielä paikallinen konnari sitä täydensi aina kertomalla milloin tulee mielenkiintoista kuvattavaa, kummalta puolelta junaa parhaiten näkyy ja milloin kannattaa olla varuillaan kameran kanssa niin oikein täydellistä. VR voisi "ihan vähän" petrata "palveluaan" (olisi nyt edes ikinä missään ajoissa...)

Mutta nyt ollaan perillä Wellingtonissa. Hotelliin on asettauduttu ja taloksi käyty, kauppa löytyi vielä vanhasta tutusta paikasta ja kaikki ok. Wellingtonista jatkamme seuraavalla Uusi-Seelanti sivulla heti Fidzi2 jälkeen.