Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

Ananas Route ja Belvedere Route

Moorean saaren pohjoisrannan Cookin ja Opunouhun lahtien pohjukoiden välillä kaartaa pieni tie maan sisäosaan, Ananas Route. Muutaman kilometrin mittainen vuorten välistä ja paikoin niiden rinteilla kaarteleva tie on mutkainen ja kapea mutta pääosin päällystetty ja hyvä ajaa.

Noin puolivälistä Ananas routea lähtee pohjoiseen sivuhaarake Belvedere Route tunkeutuen vielä syvemmälle sisämaahan. Nämä reitit ehdottomasti kannattaa ajaa! Maisemat on maalaukselliset, nousut maltillisia korkeanpaikankammoisillekin. Ja tie pääosin erittäin hyvä, vain Ananas routella on pieni pätkä sateiden syömää kohtaa jossa pienimmillä autoilla voi olla haaste ajaa. Meillä oli alla Dacia Duster onnettomalla max litran koneella ja hyvin veti surkeudessaankin nää ajomatkat. Ananas Routen varrella on kauniita maisemia ja paikoin lähtee vaellusreittejäkin.

Lisäksi löytyy Tikipark, seikkailumetsä jota temppuratoineen ja riippusiltoinen voi vaan suositella, kauniilla paikallakin vielä. Tikiparkin nettisivuilta käytännön tiedot tarkemmin. Voisin kuvitella tuollaisten 8-13 vuotiaiden kevyesti viettävän koko,päivän täällä, ja on siellä aikuisillekin tekemistä vaikka kuinka. Meille sattui kurja ilma ja ei sitä zipline-rataa jota odotimme joten ei kokeiltu, mutta hyvältä näytti.

Kun käännyt Ananas Routen puolivälissä sisämaahan Belvedere Routelle pääset vaellusreittien ääreen oikein tosissaan. Lysee Acriculture löytyy tien puolimatkasta ja siellä voi käydä opastetusti tutustumassa Polynesian luontoon ja nauttia hyvän lounaan. Useita vaellusreittejä viidakkoon lähtee tästä myös.

Pidemmälle ajaessa Belvedere Routea tulet Belvederen näköalapaikalle josta on huikeat näkymät kauniilla ilmalla naapurivuorille. Näköalapaikalle nouseva tie on hyvin kapea, mutkainen ja reuna rosoinen joten vastaantulevan liikenteen kanssa saa olla tarkkana.

Alla kaksi netistä tylysti nyysittyä kuvaa jotka otettu täkäläisen kesän aikana ja meidän sadekauden realismikuvat.

Todellisuus...

Varmasti OLISI komeat näköalat

Ananas Routen varrella on saaren suurimmat ananasviljelmät, joiden tuotos, muiden hedelmien ohella viedään paikalliseen panimoon. Saaren oma ylpeys, ananasshampanja valmistetaan Moorealla ihan alusta loppuun. Tehtaanmyymälään pääsee tutustumaan ja ostamaan tehtaan erilaisia lakoholillisia ja alkoholittomia tuotoksia mehuista likööreihin ja rommiin. Kiva paikka. Ananasshampanja oli ihan kamalaa, mutta jos tykkää ananaksesta jossa ei ole yhtään sokeria niin mikäs siinä, kyllä se päähän menee. Liköörit ja rommit aika ok, ei mitään makunautintoja nekään. Mutta paikallista voi vähän kannattaa.

Lagonaarium

Yksi erikoisimmista ja minusta hienoimmista retkikohteista tällä matlla ja ainakin Ranskan Polynesiassa oli Lagonaarium. Mooren saaren itäisellä rannalla noin keskivaiheilla iso pitkä Lagonaarium-kyltti opastaa rannan puoleiselle parkkipaikalle. Mökistä voi ostaa lipun saarelle (3900F eli noin 30€/aikuinen, lapset halvemmalla) saat sisäänpääsyn saarelle ja edestakaisen venematkan sinne. Voit tässä mökissä myös tilata kolmen ruokalajin lounaan tarjoiltavaksi saarella (2700F nokkaa kohti eli ei juuri mitään) mutta myös kaikki omat eväät on ok ja hyvät fasiliteetit niitä nauttia.

Syntymähumalainen (tai loistavan lääkityksen omaava, haluan saman) heppu ajoi meidät saareen parissa minuutissa hoilaten ja jollotellen omiaan sen seitsemällä kielellä. Saaressa voi vuokrata snorklausvälineet ja uimatossut, ja ottaa haltuunsa rantatyoleja tai pienen mökin jos näitä on vapaana. 

Meidän käydessä Lagonaariumissa oli laskuvesi, eli virtaus mereltä rannalle päin oli paikoin erittäin kova. Snorklausalueon merkitty poijuin ja rajattu köysin, ja paikoin käysissä saa pikeasti roikkua pysyäkseen virrassa paikoillaan. Kunhan hommaan tottuu ja oppii niin se on huippuhauskaa! Välillä voi päästää irti köydestä ja ajelehtia virran mukana seuraavalle köydelle, tai paikoin on ihan suvanto tai virtaus vähäisempi joten voi uidakin. Räpylöitä suosittelen. Paikoin on niin matkalaa että voi seisoskella ja korjata maskiaan ihan rauhassa, jos sille tarvetta.

Mutta kalojen määrä on huima, Vesi kirkas, hienot korallit. Mustaevähaita oli muutama, keihäsrauskuja, jackfish-kaloja (isoja möllyköitä sinisen kaikissa sävyissä). Klo 14 sitten venettä ajanut hupiveikko (siis ihan kaheli) piti yhden miehen shown ja ruokki kaloja, sama homma aina klo 11 myös. Kalojen ruokkimisaikaan ei siis ole venekuljetusta saarelle mutta esim kanootilla tai vesijetillä tänne voi tulla omiakin aikojaan. Lagonaariumilla on nettisivut, siellä lisätietoa.

Ihan loistava paikka. Virtauksesta huolimatta vedessä oli ihan kaiken ikäisiä ja kokoisia kaksijalkaisia.

Joulu

Joulukin täällä ollessa tuli, ihan pyytämättä ja odottamatta. Riisipuuro tuli keitettyä, ja saatiinhan me äitiltä erityisen mieluinen joululahjakin: Puolangan pessimistien sanomalehden (ainoa) vuosikerta sekä ostoskassi ja kunniamerkit saatekirjeineen. Äiti (68v) sai Guerlainin yö- ja päivävoiteen +70v ihon hoitoon. Kosto on suloinen.

Joulu-nimen on saanut myös suloinen, aina nälkäinen ja erittäin hellyyden kipeä punavalkoinen kissa joka on muuttanut meidän terassille asumaan. Osuutta siihen voi olla sillä että sille ostettiin ne luvatut kuivamuonat, tonnikalafileet ja katkaravut joita pieni ja siro tyttö on saanut nyt joka päivä. Kanalauma on yhtä innoissaan kissan ruoista kuin kissa itsekin, ikävä kyllä. Hotellialueella elelee toinenkin kissa, lihava harmaaraitapaitainen yksilö jota ei tulopäivän jälkeen olla nähty, äitin kohdalle oli jollain kävelylenkillä osunut.

Joka-aamuinen näky terassin ovella.

Tiki cultural Village

Saaren läntisen  rannan puolivälin korvilla on merenrannan puolella pieni kulttuurikylä. Varsinainen nähtävyys paikka on pari kertaa viikossa ilta-aikaan kun paikassa on illallistarjoilu sekä kansantanhuja ja tulitanssiesityksiä, esitellään paikallista kokkausperinnettä ja polynesialaista kulttuuria yleensäkin. Eli hyvin samanlainen combo kuin missä me käytiin Tahaan saarella viimeisenä purjehdusiltana. Muutoin paikka on auki päivittäin ja kivassa pienessä puutarhassa on muutama käsityömyymälä ja näytillä Gauguinin töiden printtejä, paikallisia perinneveneitä ja -asuja yms. Paikka on ilmainen eikä mitään erityistä opastusta tai esitettä paikasta ole, mutta ihan mukava lyhyen visiitin paikka. Nettisivutkin löytyy.

Tropical Garden

Tropical gardenin suurin anti oli jännittävä tie kohteeseen. Jyrkkä,  kapea, huonokuntoinen ja pitkähkö nousu oli jo vähän pelottavakin. Jos olisi ollut vastaantulijoita oltaisiin oltu pulassa. Mutta maisemat puutarhalta oli matkan väärti.

Itse puutarhassa oli tasan tarkalleen vain pieni vaniljatarha, kahvila näköalaterassilla ja puutarhalta lähti lisäksi polku jonkinlaisille vesiputouksille. Sisäänpääsystä ei peritty maksua, mutta ei siis ollut kyllä mitään näkemistäkään. Paitsi ne maisemat. Upeat näkymät koko Cookin lahden yli oli kyllä yksi parhaista Moorealla.

Vesiputoukselle aiottiin kyllä mennä, mutta jo heti alkumatkasta polku sinne näytti aika hankalakulkuiselta. Vastaan tuli onneksi yksi perhe joka kertoi että polku muuttuu myöhemmin paljon huonommaksi, eikä kaikki heistäkään olleet ihan vakuuttuneita että vaikeakulkuinen reissu putouksille olisi sen arvoinen. Kun nyt ei sattunut ihan parhaat vaelluskengät jalkaan niin käännyttiin pois.

Vaniljaviljelmä

Kahvila terasseineen

Näkymä tien yläpäästä

Vaellusreittiä putouksille

Vaellusreittiä putouksille

Vaellusreittiä putouksille

Vaelluskengät...

Ranskan Polynesia

Nämä saaret on olleet kaikessa ranskalaisuudessaan, jota en arvosta, erittäin mukava ja positiivinen yllätys. Ruoka on hyvää, ihmiset ihania, maisemat kauniita ja tekemistä riittää, ja ihan varmasti löytyy saari jokaiseen makuun. Hintataso on kallis, Suomea kalliimpaa monin paikoin jopa. 

Papeetea ja itse Tahitin saarta en näe turistikohteena, täällä on yksi iso kaupunki ja vähän tavallista asutusta ainoan rantatien varressa. 

Moorea on aktiivinen, virkeä ja vauraimman oloinen saari, tekemistä viikoksi riittää helposti vaikkei uisikaan joka päivä. Raiatea melkein samnalainen aktiivisuudeltaan mutta selkeästi maaseutumaisempi ja karumpi ulkomuodoltaan.

BoraBora on selvästi ranta- ja vesielämäpaikka, ei juuri muuta tekemistä. Mutta kaunista, ja hienot rannat ja hotellit.

Huahine on unelias, pieni ja aidoimman oloinen paikoista, mutta en keksisi täällä ajanvietettä snorklaamista lukuunottamatta. Sama koskee Tahaa.

Olisihan näitä saaristoja vielä käytäväksi muitakin kuin Seurasaaret, mutta kaiken lukeman perusteella niillä on vielä vähemmän muuta kuin sukellus ja uinti tehtäväksi. 

Vaeltamaan pääsee kaikilla saarilla, mutta Moorea kuulostaa ja vaikuttaa olevan näistä saarista vaeltajan taivas. Moorealta myös ainoana löytyi ruokaretkiä joilla opastetaan paikalliseen ruokakulttuuriin, ja ihan varmasti eniten tekemistä lapsiperheille Tikiparkeineen ja hyvine rantoineen.

Me söimme jo viimeisen illallisen Ranskan Polynesiassa ja suuntaamme nyt Uutta Vuotta vastaanottamaan Cookin saarille eli lännemmäs. Pysymme edelleen tällä puolen päivämäärärajaa joten meille uusi vuosi koittaa 12 tuntia Suomen jälkeen.

Papeeten lentokentän ulkomaanlentojen lähtöaula on todella idyllinen. Tuohon ulos pääsee istuskelemaan rottinkisohville ja viinilasin voi ottaa mukaan.