Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

Ranskan Polynesia

Tahitin nimellä on jotenkin taianomainen kaiku, ainakin minun korvaani. 118 saaresta koostuva, 290000 asukkaan valtio on Ranskan merentakainen hallintoalue, joskaan ei osa EU:ta. Joten valuutta ei ol eurot vaan CFP frangi jota ei pysty vaihtamaan oikein missään ennen maahan tuloa. Uusi-Kaledoniassa on sama valuutta käytössä.

Kun ei olla EU-aluetta niin dataroaming eurooppalaisittain ei myöskään toimii. Sim-kortteja myy yksityinen Vodafone ja valtiollinen VINI, viimeksimainitun netti toimii kaikilla saarilla kun Vodafonella vain pääsaarilla. 4G sanotaan toimivan Tahitilla, Moorealla ja BoraBoralla mutta tästä ei ole havaintoja, pääasiassa toiminta on nahkeaa ja huonoa joka paikassa.

Maahantulossa jo huomaa että jossain määrin Euroopan maaperälle tullaan, kuitenkin. EU-kansalaisia ei tullata ja passintarkastuskin on muodollisuus, maahantulolomaketta ei tarvitse täyttää vaan ainoastaan turististatistiikkaan liittyvä tyhjänpäiväinen kysely. Papeeten, eli pääsaari Tahitin ja Polynesian pääkaupungin kenttä on hyvin pieni ja simppeli, joten kentältä pääsee ulos nopeasti. Yllättäin kentällä ei kukaan myy prepaid sim-kortteja, mutta atm löytyy ja CFP-frangeja saa myös rahanvaihtopisteistä. 

Virallinen kieli on ranska, johon on sekoitettu paikallista kieltä oikein mukavasti. Englantia puhutaan ainakin Papeetessa erittäin hyvin joka paikassa, joskin herttaisella ranskalaisella aksentilla. 

Hintataso on vähintään suomalainen, ellei paikoin jopa kallimpi. Hanavesi on juotavaa ja jopa ihan hyvää, mikä helpottaa paljon elämää. ATM automaatteja on paljon kaikkialla, ranskalaisittain marketeista saa viiniä ja juustovalikoimat on loistavat. Paikallinen ruokavalio on mereneläviä ja vihannkesia, lihaa tarjotaan menuissa paljon vähemmän kuin muualla Etelämeren saarilla. Varsinkin tonnikalaa raakana syödään erittäin paljon, kypsennys on meikäläistä suolaamista vastaavaa kookosmaidossa ja sitruunassa marinointia korkeintaan. Chiliä ei vaikuteta käyttävän mutta muutoin ruoka on hyvin maustettua.

On ollut totutteleminen siihen että katukuvassa on muitakin olmeja kuin me, hyvin suuri osa saaren väestöstä on eurooppalaista alkuperää. Katuliikenne menee meikäläisttäin oikein, kun kaikilla muilla saarilla ajellaan brittiläisellä tyylillä väärällä puolella. Liikenne on hyvin rauhallista ja  maltillista.

Oma versio polynesialaisesta ruoasta. Tuoretta tonnikalaa marinoitu chilissä, sitruunassa, kookoskermaa ja koriantesissa, salaatin pohjana jäävuorisalaattia ja kurkkua sekä kevätsipulia. Jälkkärinä paikallisista hedelmistä hedelmäsalaattia. Tarvikkeet ostettiin Papeeten torilta, kala tänä aamuna paikallisvesiltä pyydettyä.

Manava Suite Resort

Otimme 4* resortista isoimman sviitin merinäköalalla. Hotelli on suht lähellä keskustaa, vieressä pieniä ruokakauppoja joidta saa myös olutta ja viiniä ja kojtuullisen ajomatkan päässä isompi Carrefourin ostari josta saa sim-kortteja ja muutakin pientä tarpeellista (lääkäriasema,  kenkäkauppa, vaatekaupat jne). Eli hyvä sijainti. Hotellilla on päivittäin useita shuttleja keskustaan ja muutaman kerran viikossa Carrefoureen. Jos liikut omalla autolla on hotellilla parkkialue jossa voi parkkeerata ilmaiseksi.

Hotelli on enemmän kuin hyvä. Meillä on siis sviitti lagoon-näkymällä, huone ekassa kerroksessa maan tasalla ja valtava terassi oleskeluun ison huoneiston lisäksi. Äiti on majoittunut vastaavaan sviittiin seuraavssa kerroksessa, huoneisto on identtinen ja upeat näköalat merelle omalta hyvän kokoiselta parvekkeelta. Sviitissä on makuuhuone puutarhan puolella , eli rauhallisemmalla puolen, iso olohuone rannan puolella, täysin varusteltu keittiö, iso kylpyhuone jossa sekä amme että suihku sekä erillinen vessa. Ja iso terassi ulkona.

Hotellissa on parikin hyvää ravintolaa, allasbaari, aulabaari, matkamuostomyymälä ja hyvät spa-palvelut. Minä tulisin tänne etityisesti lapsiperheenä,  hollilla on paitsi upea ja suuri (saaren suurin) infinity-uima-allas, myös merivesiallas johon on rakennetu paljon koralliriuttoja ja kaloja on paljon. Eli snorklauksen opetteleminen ja lasten snorklaamiseen on valtavan hienot puitteet. Ja nauttii näistä aikuinenkin. Hotellista voi vuokrata lasipohjakanootun,  kajakin, paddle-laudan, kelluvan bbq-saarekkeen jne jne., sekä räpylöitä, snorkkeleita ja maskeja. Lisäksi talo järjestää paljon meriaiheisia retkiä kohtuuhintaan. 

Eli hotelliin olemme enemmän kuin tyytyväisiä, kaikin puolin.

Papeete

Papeete on siis Tahitin saaren suurin kaupunki ja Ranskan Polynesian pääkaupunki, asukkaita on hieman alle 30000. Hyvin värikäs, tiivis ja eloisa kaupunki tuntuu olevan. Ja hyvin eurooppalainen kun vertaa muihin saativaltioihin joissa ollaan tällä reissulla pyöritty. Eli paljon samaa Uusi-Kaledonian kanssa, joskin Polynesia voisi olla Kaledonian hieman boheemi ja renttumaisempi serkku. 

Muutaman tunnin kävelyretkellä ja torilla pyöriskellen kaupungin ihan kiva keskusta on nähty, ja ehditty kahvilassakin istahtaa.

Paikallinen Notre Damen kirkko

Tori

Tracyn firma, lämmin suositus jos haluat hyvän oppaan Tahitille ❤️👍🏾

Päivän retki kulki Papeetessa ihan läntisen rannan tien eteläpäähän.

Marae Arahurahu

Ennen lähetyssaarnaajien tuloa Polynesiaan alueella oli vahvat,  omat, vanhat uskontonsa joilla oli hyvin paitkä ja vanhkka yhteys luontoon ja edellisiin sukupolviin ihmisiä. Keskeistä uskonnon harjoittamisessa, mutta samalla myös yhteisön arjen pyörityksessä oli kokoontua seremoniaan Maraeen, seremonia-alttarille. Marae saattoi olla perheen oma sellainen, pienempi kooltaan, tai esim. koko kylän yhteinen, suurempi alttari.

Seremoniassa puhuttiin jumalille ja menneiden ihmisten hengille ja kysyttiin neuvoa. Joka sai yhteyden henkiin tai jumaliin sai mennä alttarille puhumaan jumalille joiden uskottiin asuvan vuorilla kylien ympärillä, mutta puhuja ei koskaan ollut nainen. Yhteyden saaja sitten välitti muille ohjeet miten toimia että esim. saadaan parempi sato, vesisateita jne. 

Seremonia-alueella on ihumistä muiwtuttava patsas,  TikiTiki, joka edustaa kuolleiden sukulaisten ja läheisten henkiä, suojaa kyläläisiä ja perhettä. alttarissa ei ole kattoa eikä seiniä vaan käsin veistetystä vulkaanisesta kivestä on latomalla koottu kehys ja perälle alttariseinä. Punaiset puiset tikut alttarilla edustaa perhettä tai ihmistä kenen asiaa käsitellään.

Gauguinin uimaluola

Gauguin asui vuosia Tahitilla ja maalasi ahkerasti taidettaan, pääosassa tahitilaiset naiset ja värikäs luonto. Gauguin piti parempina malleina rauhallisia ja liikkumattomattomuuteen tottuneita, rehevämuotoisia tahitilaisia naisia kuin eurooppalaiset koheltajasiskonsa jotka lisäksi kitisi jatkuvasti jostain jonninjoutavasta. 

Tämä luola oli Gauguinin Ja hänen naistensa paljon käyttämä uimapaikka hänen asuessaan tässä lähistöllä parikin vuotta.

Pääsääntöisesti Gauguinia hyödynnetään järjettömän vähän Tahitin matkailusta. Ainoa Gauguin-museo on mennyt remontttiin jo vuodia sitten, remonttia ei itse asiassa tehtykään juuri olleenkaan ja nyt paikka rapisruu hiljoksiin koknaan. Uudesta museosta on puhuttu mutta mitään ei ole tapahtunut.

Vaipahin vesipuisto

Upeiden vesiaiheiden puosto, ja epävirall8nen kasvitieteellinen puutarha. Pieni mutta kaunis paikka upeine lammikoineen, vesiputouksineen ja kukkaistutuksineen.

Kasvitieteellinen puutarha

Varsinainen, iso ja upea kasvitieteellinen puutarha oli kyllä piilossa, täysin mainostamaton paikka eikä kerta kaikkiaan ketään muita koko paikassa vartijan ja meidän lisäksi. Ja 190 vuotias kilpikonna sekä lauma leikattuja narttukissoja. Kilpikonna on saapunut maahan jo nuorella iällä eurooppalaisten mukana, alunperin laivan muonavarastona. Paikalliset olivat vieneet laivasta kaksi kilpikonnaa ja tässä puutarhassa ne ovat asustaneet kunnes toisen konnista tappoi paikallinen koiralauma muutama vuosi sitten. Sittemmin jäljelle jäänyt kilppari onkin asustellut suojatummassa paikassa, ympärillään puutarhan kissakatras. Tätä kissapopulaatiota, tosin siis kaikki leikattuja narttuja, elättää paikallinen catlady joka toimittaa kissoille puutarhaan ruoat, vartija ruokkii sitten viran puolesta kissat.

Eteläinen saari

Ja sitten jatkettiin matkaa kohti eteläistä osaa Tahitista, edelleen lätisrllä rannikolla. Tahiti koostuu oikeastaan kahdesta saaresta joita yhdistää kapea kannas, ja rantaa myötäilevä maantie, ainoa sellainen, jatkuu noin puoliväliin eteläisempää saarta niin itä- kuin länsirannallakin. Ihan eteläisimpään kärkeen ei siis ole maantietä. 
Mitä etelämmäs Tahitin saarta tullaan sen sateisemmaksi ja harvemmin asutuksi alue käy. Hiekkarannat vaan paranee, ja aallokko kasvaa kun pohjoisempana rantaa suojaava koralliriutta ohenee ja lopulta katoaa lähes kokonaan.

Täällä on ainoat vielä myynnissä olevat maat koko saarella, muutoin maa periytyy suvussa sukupolvelta toiselle eikä sitä myydä juuri missään oloissa koskaan.

Läntisen rannan tie loppuu paikkaan, Teahupoo, jonne Ranska on päättänyt siirtää 2024 olympialaisten vesilajeja, ainakin surffauksen. Kyseisessä paikassa ei ole niin yhtään mitään. Ei siis kerrassaan mitään muuta kuin hiekkaranta, tien päätepysäkki (liikenneympyrä) ja pari taloa. 

Tien päätepysäkki

Päätepysäkillä oli kiva silta ja kinttupolkua jatkona

Uimalelulla voi leikkiä vaikka rapakossa, lelu todennäköisesti taloa arvokkaampi.

Tulevien olympialaisten näyttämö?

Tulevien olympialaisten näyttämö?

Veneilyä viikon ajan

45 minuutin lento vei meidät Tahitilta Papeetesta Raiateaan, jossa noustiin Lagoon62 katamaraanin kyytiin. Iso hytti ja jokaisella hytillä oma hyvän kokoinen vessa ja suihku käytössä, yhteiset tilat ja kansialueet varsin hulppeat.

Raiatea-Tahaa-BoraBora-Huahine saarten välistä reittiä kahdeksan vuorokautta. Joka päivä useita hyviä snorklauspaikkoja, kajakit, tsuppilaudat (vaimitänenytonkaan) käytössä. Aamiainen, aamupäivän tee,  lounas, iltapäivätee ja illallinen sekä alkoholittomat juomat ja kaikki hedelmät kuuluu hintaan. Viitenä päivänä retki maissa, bbq-lounas, iltaohjelmaa (jos haluaa). Kuten totesin jo toisena päivänä, kaikkien aktiviteettien kanssa tarvitsen loman tämän purjehduksen jälkeen!

Veneessä on 3 hengen miehistö (itse asiassa kaikki naisia) mutta purjehtimiseen osallistua saa jos haluaa, ja purjeilla todellakin ajetaan kun vaan tuulta riittää (vähintään 9m/s vaaditaan tän laivan liikkumiseen isopurjeella).

Meillä on 10 matkustajaa tällä reissulla, mahtuu max 12. Hintaa retkellä on 1250€/nokka koko lysti. Erittäin lämmin suositus. GlobeSailorin kautta otettiin ja varaaminen ja maksaminen sekä kaikenlainen kyseleminen onnistui erittäin sujuvasti. 

Matkareittiä karkeasti. Punaisella 1. Päivä, vihreällä toinen, sinisellä kolmas ja keltaisella neljäs.

1. Purjehduspäivä

Lähtö tapahtui Raiatean saarelta Ururoan kaupungin satamasta. Tulimme aamulla varhain Papeetesta lennolla  heitimme tavarat reissun järjestäjän toimistolle ja lähdimme tappamaan aikaa kaupungin keskustaan ennen veneeseen pääsyä puolilta päivin. Aamiainen, viimeiset shoppailut ja lorviminen oli riittävä ohjelma.

Veneeseen päästiin siis klo 12. Ekana oli koktailit ja infotilaisuud jossa yleiset turvallisuusohjeet ja ohjelma karkeasti, päivien aikataulut, ruokailut yms tiedot. Sitten kipparimme Hinano esitteli meille hytit ja erinäiset käytännöt vielä henkilökohtaisemmin. 

Ururoasta lähdön jälkeen matkattiin nelisen tuntia pohjoisemman saaren Tahaan länsirannan keskivaiheille jossa oli eka snorklauspaikka. 

Uimaretken jälkeen juotiin teet ja siirryttiin takaisin hieman etelämmäs suojaisampaan lahteen illalliselle ja yöpymään. Uni maistui harvinaisen hyvin merellisen päivän jälkeen.

2. purjehduspäivä

Aamiainen klo 7 kuulostaa ihan kamalalle ajatuksellekin, mutta kummasti tässä on oppinut valon mukaan jo elämään joten kuudeltapa sitä ollaan hereillä. Innokkaimmat ehti käydä jopa aamu-uinnilla ennen aamiaista.

Aamiaisen jälkeen tehtiin matkaa muutaman tunnin ajan legendaariselle BoraBoralle. Tai ainakin minun korvaani legendaariselle. BoraBoran saarta ympäröi laguuna johon on läntiseltä puolelta ainoa sisäänpääsyreitti. Laguunassa on lisäksi pari pienempää saarta, ja vesi siinä määrin matalaa että saaren ympäri pääsee vain pohjoiskautta meidän paatin kokoisella veneellä. 

Ensin pysähdyttiin snorklaamaan Tevairoan ja Mute islandin välimaastoon koralliriuttojen ulkopuolelle BoraBoralta katsoen. Black dip sharks eli (käsittääkseni suomeksi) mustaevähait oli tässä oleellisin nähtävyys. Ja niitähän riitti! Upeutta lisäsi 8m veden syvyys ja huikea kirkkaus sekä runsaat muut kalat vielä. Henkeö salpaavat näkymät heti alkuun.

Ekan snorklauksen jälkeen matkattiin laguunin sisälle ja parkkeerattiin Toopuan ja BoraBoran pääsaaren väliin ja suunnattiin kumiveneellä Toopuan ja koralliriutan väliin ihastelemaan lisää haita sekä ennenkaikkea keihäsrauskuja.

Keihäsrauskujen ihastelun jälkeen siirryttiin saaren pohjoispuolen kautta itärannikolle yllä olevan kartan sinisen pallon kohdalle jossa illallistettiin ja yövyttiin.

Kipparimme Hinano

Yleishenkikö Meiti

Kokki Nono

Upea aamiainen

3. Purjehduspäivä

Kolmas päivä oli tarjoitus aloittaa aamiaisen jälkeen Manta Ray kalojen katselulla läheisellä rannalla snorklaten. Tuuli oli noussut yön aikana joten aallokko oli aika korkea ja näkyvyys 10m syyvyyteen olematon, joten tämä jätettiin sitten väliin luitenkin.

Siirryimmekin BoraBoran etelänokkaan itärannikolla (Pointe Matira kartalla) ja otettiin kumivene käyttöön. Tehtiinkin snorklausretki "luonnon akvaarioon", eli varsin kalaisalle koralliriutalle. Vesi oli vieläkin aika sameaa mutta kalojen määrä oli ihan uskomaton!

Loppupäivä vietettiin Piti Auan rannalla, rantakävelyä, uimista ja snorklaamista rannalta, upea bbq lounas. Veneelle palattiin iltapäivällä ja uitiin vielä vähän lisää ennen kuin siirryttiin takaisin lounaisrannikolle saarta kiertämällä taas pohjoisen kautta.

Kun pääsimme taas Toopuan ja BoraBoran saarten väliseen lahteen (lahti on entinen tulivuoren kraateri) oli mahdollisuus tehdä kävelyretki ja kiivetä hienolle näköalapaikalle noin 36 kerroksen nousun verran. Ja kävimmepä iltadrinksuilla paikallisessa Bloody Mary's baarissakin ennen laivan illallista.

Lounasta syötiin rantapäivän aikana, bbq kalaa, riisiä, ananasta ja kookosleipää. Sekä meidän suosikiksi muodostunutta raakaa tonnikalaa kookoskerman ja limen kanssa. Mikä voi maistua muulle kuin loistavan hyvälle näissä maisemissa?!

BoraBoran saaren eteläkärjen mäeltä äitin ottama kuva.

4. Purjehduspäivä

Aamun herätys tapahtui normaaliin tapaan veneen apukoneiden käynnistyksellä ja ilmastoinnin pärähtämisellä käyntiin. Ikkunan takana vettä tuli taivaalta niin ettei rantaa vieressä näkynyt. No, sadepäivä tiedettiin olevan luvassa ja joutaakin olla kun matkapäivä tiedossa. Siirrymme BoraBoralta takaisin Tahaan rannikolle, ensin länsipuolelle saarta jossa teemme snorklausretken kalaisassa mutta kovan virtauksen paikassa ajelehtimalla virtauksen mukana. 

 

Aamiaisseurana isompiakin risteilyaluksia

Aamun sateisuudesta ja harmaudesta huolimatta aamiaismaisemat on kauniit. ja palella ei tartte sateellakaan.