Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

Samoa

Yhdeksän saaren muodostama, 200 000 asukkaan valtio. Amerikan Samoa naapurissa on alunperin samaa valtiota mutta jo 1800-luvun lopussa länkkärit jakoivat maan kahtia. Alueella on riekkuneet niin saksalaiset,  jenkit, britit kuin uusiseelantilaisetkin, ja lopulta Länsi-Samoa itsenäistyi 1962. 1997 maa muutti nimekseen Samoa mikä ei tietenkään ole miellyttänyt Amerikan Samoaa niin pätkääkään. 

Samoalla on oppivelvollisuus 16 ikävuoteen asti, peruskoulu on ilmainen ja keskiasteenkin koulutuksesta maksetaan hyvin nimellinen 60 USD vuosimaksu. Peruskoulun jälkeinen koulutus on vain englanninkielistä kun peruskoulu on samoankilinen. 99% kansasta on lukutaitoisia. Maasta löytyy oma yliopisto ja myös South Pacific University toimii Samoalla. 

80% väestöstä asuu maaseudulla, ja elämä on hyvin yhteisökeskeistä. Kylän ja yhteisön hyvinvointi menee yksilön edelle, ja koko kylä kasvattaa kakaroita. Perhekeskeisyys ei niinkään ole Samoan juttu,  esim. perheen lapset kasvavat todellakin koko kylän mukuloina, perheessä ei juuri halailla ja omia lapsia noteerata muita kummemmin, eli hyvin sellainen meikäläinen vanhanajan meininkin ennen kaupungistumista. 

Samoalaisessa kulttuurissa on erikoisia yhdistelmiä lähetyssaarnaajien tuomaa kristinsukoa ja omaa vanhaa kulttuuria. Homoseksi on laissa rangaistavaa, mutta transseksuaalisuus (mies pukeutuu naiseksi) on varsin normaalia, hyväksyttävää ja transseksuaalit ovat yhteisössä arvostettuja miehiä. Transseksuaalinen mies osallistuu kyläyhteisössä mm. lasten kasvatukseen ja on hyvin itsestäänselvästi osa yhteisöä, ja transseksuaalin miehen (seksi) suhde toiseen mieheen on täysin hyväksyttyä.

Samoalla ei ole tapana tippiä antaa eikä odottaa. Pankkiautomaateista saa rahaa ja nettiverkko toimii esim. prepaid kortilla. Hotellien omat, ilmaiset wifi-verkot ei ainakaan hotelliarvostelujen perusteella ole minkäänlaisia. 

Aikavyöhyke on nykyisellään +12h Suomen aikaan nähden, Samoa vaihtoi 2011 päivämäärärajan toiselle puolen kun maa halusi palata Australian ja Uusi-Seelannin kanssa samaan päivämäärään kauppasuhteiden takia. Amerikan Samoa on juuri toisella puolen päivämäärärajaa, eli jos matkaa vaikka lentäen tuon 200km mikä maiden pääkaupunkien välissä on, siirtyy eri päivän puolelle eli kannattaa huomioida 23h aikaero kaupunkien välillä..

Takseja on paljon ja joka ainoa vapaa taksi hidastaa kävelevän valkoisen vieressä ja tarjoaa bossille kuljetusta (ja se boss on aina tuo mies 😉😂). Taksilla-ajo on halpaa, mutta sovi matkan hinta ennen taksiin astumista. Kentältä hotelliin, suht pitkä matka, kuljetus maksoi 70 talaa, keskustasta meidän hotelliin 10 talaa jossa taisi olla pieni turiatilisä.

Viiniä saa vain isompien markettien lukitusta alkoholinmyyntihuoneista, hinta on varsin kohtuullinen  ja lähinnä aussiviiniä sekä uusiseelantilaista on tarjolla. Olutta saa kaikista pienistä marketeista, paikalliset Taula ja Vailima on kohtuuhintaisia ja ainakin viimeksi mainittu saa raadilta hyvät arvosanat. Vailima mainitaan jopa parhaaksi tähän mennessä tällä reissulla, Taulaa ei tosin raati ole vielä maistellut. Sunnuntaisin ei myydä mitään alkoholia,  missään.

Lentokentällä ilmoitetaan isoilla plakaateilla että Samoalla kertakäyttömuovipussit on kielletty, kaikkien tulee suosia kierrättämistä ja uudelleenkäyttöä. Katujen ja teiden varret on todella siistit, talojen pihat hyvin hoidetut ja puhtaat, puutarhat laitettu. Katujen varsissa on tiheästi noin metrin korkeudella maasta koreja joihin roskat kerätään ja viedään myös roskapussit. 

Ensivaikutelma on ollut ihan loistava, kauniin värikäs, siisti, vuoristoinen maa, kuten kaikkialla ihmiset hyvin ystävällisiä. Lentokentältä meidät tuoneen taksikuskin kanss sovittiin jo ylihuomiseksi saaren kiertomatka koko päiväksi, saapahan paremman käsityksen saaresta heti alkuun.

Talon edustalla on lähes aina suuri katettu alista, joko osa taloa tai irrallaan, ja siinä tapahtuu kaikki seurustelu, usein ruoanlaitto ja kuumalla ilmalla nukkuminenkin

Teiden varret on varsin puhtaat ja värikkäästi istutetut lähes kaikkialla.

Voihan tauti!

1918-1919 eurooppalaiset vei Samoalle influenssaepidemian ja 22% maan väestöstä kuoli tautiin.
2019 uusiseelantilaiset pistivät liikkeelle tuhkarokkoepidemian ja tätä kirjoittaessa on Samoalle julistettu kansallinen hätätila, koulut ja päiväkodit ovat sulkeneet ovensa ja 33 ihmistä on nyt vajaassa kuukaudessa kuollut tuhkarokkoon. Yhtä lukuunottamatta kaikki kuolleet ovat alle 3v lapsia.

Tuhkarokkoepidemia on lähtöisin Aucklandin ympäristöstä, jossa asuu sikäläiset pietarsaarelaiset, kansanosa joka idioottimaisuuttaan ei itseään rokotuta ja kaiken kunniaksi sitten lähtevät vielä matkailemaan. Samoalla ei kaikille ole ollut rokotetta tarjota, ja kun vuosi stten maassa oli rokotusskandaali jossa kuoli kaksi lasta kahden hoitajan annostellessa väärin juuri tuhkarokokkorokotetta ja rokotusohjelma oli pakko keskeyttää hetkeksi, ei Samoalla ole ihmisillä suojaa tautia vastaan kuten olisi mahdollisuus olla jos rikkaan länsimaan ihmiset vaivautuisivat hoitamaan kansalaisvelvollisuutensa, ottaisivat rokotteet. Ja varsinkin jos sitten lähdetään matkailemaan.

Tällä hetkellä tuhkatokkoepidemia riehuu paitsi Samoalla myös Tongassa ja näyttää nyt rantautuvan myös Fidzille. Australiassa on pienempi muotoinen epidemia ollut kahdella alueella missä eniten rokotevastaisuuttakin ja Uusi-Seelannissa Aucklandin alueella runsain suma tapauksia kappalemääräisesti.

6kk-4v ikäisistä on vasta 40% rokotettu. 48 kuollutta tänään 2.12. aamulla, maassa on 1700 tartunnan saanutta alle 4 vuotista lasta ja sairaaloissa hoidetaan nyt 21 kriittisesti sairaita, näistä kaksi on raskaana olevia naisia. Maan asukasluku on alle 200000 joten hurja on tämä epidemia. 😭😣 

Eilisillan uutisissa terveysministeri ilmoitti että valtionhallinto on nyt kiinni. Jos sain oikein kiinni televisiopuheestaan niin ihmisten kirkossakäyntiä kehotettiin harkitsemaan tarkoin, mikä täkäläisittäin on toooodella isosti sanottu. Samoahan on ollut käännyttäjän märkä päiväuni koko lähetystyön historian, ihmiset ovat erittäin suvaitsevaisia ja ottavat mielellään kaiken uuden omakseen. Joko todellista tai keksittyä, mene ja tiedä, mutta taru kertoo että juuri ennen ensimmäisten lähetyssaarnaajien tuloa edellisen valtauskonnon oppinut oli julistanut kansalle että on tuleva uusi uskonto johon kaikkien tulee uskoa ja vot, sittenpä kolahti rantaan lähetyssaarnaajan vene. Edelleenkin tänne tulee ja täällä kehittyy koko ajan uusia uskontoja ja lahkoja, ihmiset mielellään liittyy sellaisiin ja haluaa uskoa. Kirkkoja on ihan joka paikassa, siis todella joka paikassa. Sunnuntaisin kaikki on totaalisen kiinni ja seis, KAIKKI ovat kirkossa. Joten, kun miljoonien kirkkojen massa valtionhallinto kehottaa miettimään että josko sinne kirkkoon ei jatkossa nyt mentäiskään... varmasti vuosimiljooniin skandaali täällä.

Huomenna torstaina sekä vielä perjantainakin on koko Samoa koskeva ulkonaliikkumiskielto klo 7-17. Alle 19-vuotiaiden vieminen mihinkään julkiseen kokoontumiseen tai kirkkoon, mukaanlukien sunnuntain jumalanpalvelukset, on pidättämisen uhalla nyt kielletty. Eli hallituksella kovat otteet nyt käytössä.

https://www.rnz.co.nz/international/pacific-news/404651/samoa-measles-outbreak-police-urge-public--keep-to-curfew

Myös paikallinen apteekki valistaa.

Samoana Boutique hotel

Hotellivalinta oli poikkeuksellisen kinkkinen Samoan kohdalla. Sheraton oli saanut huonommat arvostelut kuin moni pienempi ja vähemmän tunnettu hotelli Apian keskustassa, ja silti vuorokausihinta oli alkaen 160-200€/vrk. Ja toisalta ei haluttu pois kaupungista kuten ei mielellään muulloinkaan missään. Luettiin miljoona arvostelua ja tutkittiin karttaa ja päädyttiin pitkän harkinnan jälkeen pieneen perhehotelliin keskustan liepeillä, Samoana Boutique Hoteliin.

Noin nelikymppinen rouva lapsineen pitää hotellia, miehellään on valtion suurin autovuokraamo omana puuhanaan. Perhe asuu hotellin yhteydessä jon respa on aina auki, "koputa vaan tähän tai seuraavaan oveen, anytime!". Otettiin superior-huone, 10 vrk noin 500€. Voihan veljet, valtava huone jossa oma pieni keittiö kaikkine tarpeineen, iso parveke ja upea kylppäri jossa kuumaa vettä riittää. Ihan vieressä pieni ruokakauppa ja keskusta kävelymatkan päässä. Hotellilla on oma pieni uima-allaskin.

Pääasiassa Apian rannat eivät ole mitään uimarantoja, jos haluaa mereen uimaan on joka tapauksessa lähdettävä keskustaa kauemmas, joten se ettei hotellilla ole omaa merenrantaa ei meitä haittaa.

Hotelli vaikuttaa niin löydöltä!

Auringonlasku terassilta

Sheraton hotel Samoa

Emme asuneet Sheratonissa, ihan rahanvähyydestä johtuen, mutta ko rakennus ja itse hotelli on täällä legendaarinen.

Sheratonisaa kävimme aamiaisdrinksuilla kaupungilla vaeltaessamme. Ja nyt on asia niin että kerta kaikkiaan missään maapallolla kello ei ole nyt 12. Eli ihan säädyttömästi juodaan drinksuja klo 11.49 Mutt, tämäkin on nyt on koettu. Tähän asti on aina aamuryypyn kohdalla voinut sanoa että kyllä se kello jossain on sen 12.00.

Vesiputouksiapa tietenkin

kun ensimmäinen maassaolopäivä oli hoidetty tarpeellisten tarvikkeiden hankimtaa ja juoksevia asioita  ja tututtuttiin samalla itse kaupunkiin jo, päästiin toisena päivänä itse turreiluun kiinni. vuoristoinen maa jossa sataa koko ajan, nyt sadekauden alku ->  vesiputoukset! Solomonsaarten metsaretkestö viisastuneempana kyselimme etukäteen hyvin tarkoin millainen kävelymatka putpuksille on, kaukanako ovat jne. Saimme teitenkin hyvin rauhoittavia vastauksia, no problem at all! dont worrry, boss!

Lentokentältä meidär hotelliin tuonut hyvin nuori poika ehdotti saarella kiertoajelua ja voisi samalla esitellä nänä tavallisimmat nähtävyydet, jotka oli kyllä jo itsekin löydetty omista lähteistämme ja ajateltu käytävän. Poika ehdotti kohtuullista ylihintaa joka oli meille ok ja tehtiin diili. Jeppe napsahti kuin nakki paikalle sovittuna aikana ja innokkaana esittelemään saartaan. Mukava poika, ehkä liian nuori ja kokematon matkaoppaaksi viehättämään turisteja hostorian tarinoilla paikoista ja tapahtumista, mistä me tykätään kovin, mutta ajoi huolella ja oli oikein mukava kaikin puolin.

Millekään vesiputouksista ei surkean,  keski-ikäisen ja huonokuntoisen turren tarvinnut nyt rämpiä, pieni kävelymatka puutarhassa riitti. Toisaalta, putouksia ei päässyt ihan lähelle, ehkä teoriassa jokin polku olisi voinut olla mutta eipä kyselty. Hienoja ovat näinkin.

Jo itse matkanteko olisi riittänyt nähtävyydeksi, maisemat on hekeäsalpaavat. Maassa on kuivakausi ja sadekausi mutta kuivakausikaan ei ole sateeton joten kaikkialla on tuhansia eri vihreän sävyjä ja kukkivia kukkia valtavat määrät. 

Tiet on aika kapeita ja kohtalaisessa kunnossa, mutta mutkikkaita ja kaikensortin liikennettä on paljon joten matkanteko ei ole nopeaa. Siinäpä ehtii sitten ihailla teidenvierustojen istutuksia ja koristelua ja katsella kylien elämää.

Tän päivän kohteet sojaitsi aika lähekkäin, vain sliding rock oli selkeästi kauempana, mutta helposti retki tehty 5 tunnissa.

Fuipisia ja Sopo'aga Falls

10 Talan pääsymaksulla pääsi näkemään molemmat putoukset. Itse putoukset ei kovin hirveän ihmeellisiä olleet, mutta ajomatka niille ja maisemat niiden ympäristössä on todella vaivan väärti. Ajomatka Apiasta vei ehkä noin tunnin, matkaa oli 35 km.

Upeat rantatiet

To Sua swimming holes and Ocean trenc

Paikka on kiva koko perheen ainakin puolenpäivän vesileikkipaikka luonnonvesissä. Ei siis mikään rakennettu vesileikkipuisto ollenkaan.

Uintiluola on vanha laava-allas josta on katto sitten romahtanut ja jäänyt tuo,lainen kuoppa. Vuorovesi ja tyrskyt sitten heittelee sinne vettä a aikaa myöten on meri porautunut jo itse luolaankin joten vesi on liikkuvaa ja vaihtuvaa ja sikäli turvallista. Mutta rauhallinen ja hauska paikka uida vähän erilaisemmassa ammeessa.

Alueelra löytyy myös tämän pohjoisemman rannan yksi harvinespi oikea hiekkaranta jota on kovasti kehuttu, pienessä lahdelmassa ja tyrskyt jää kauemmas merelle joten matala ja turvallinen lesileikkipaikka kaikille. En tied paikan snorklauslaadusta tosin mitään.

Lisäksi mainostettiin uima-allasta ja sellainenhan löytyikin! Allas on luonnonkiviallas ihan merenrannassa, kovalla merenkäynnillä suljettutästä syystä. Meriuima-altaan vieressä oli myös joitain blowholeja ihmeteltäväksi, kivireikiä joiden läpi tyrskyävä meri puskee vettä kuin suohkuna. Hienoja!

Alueelle pääsymaksu oli 20 talaa/aikuinen ja paikassa on vaatteiden vaihtoon mahdollisuus, vessat ja suihit, paljon alueita istuskella ja syödä eväitä ja nauttai kauniista puutarhasta. Vaikka päiväretkikohteeksi.

Sopoasa falls

Ehdottomasti hienoin ja komein kolmesta putouksesta, myös itse paikkana kaunein. Putoista voi katsella mukavasti vanhan rouvan takapohalta 5 talan hintaan.

Papase'ea sliding rocks

Laakeilla kallioilla valuvan veden mukana mäen laskeminen on tämän kohteen suuri hupi. Lisäksi kallioiden väliin muodostuu erittäin kirkasvetisiä vuorijokien muodostamia uima-altaita kesäpäivän viilennykseen. Nyt sateita on ollut vielä vähän ja paikka ei näyttänyt meille parastaan, mutta innokkaita ausseja oli tälläkin lertaa uimassa ja tuntuivat nauttivan. 

Portaat noustessa takaisin ylös voi kyllä koko viilennyksen ilo olla mennyt jo...

Frequently asked question- syöminen

No ei, emme ayö aina hienoissa ravintoloiss. Emme edes kansankuppiloissakaan. 

Pääasiassa meillä on aina sellainen hotellihuone että varusrukseen kuuluu vedenkeitin ja kahvitarpeet. Nykyisin kaikissa hotelleissa joka paikassa baarikaappi kyllä on mutta se on typötyhjä, sinne voi ostaa vähän evätatä ja juomia ihan oman maun mukaan. Niinpä huoneessa voi keittää aamukahvit ja syödä voileivät, välipalaksi tai illalliseksi laittaa pikanuudeleita kipon, ja ostaa pikkupurtavaa terassilla illalla viinilasilissillasta nautiskellessa.

Jos huone on niin luksustasoa että siinä on hella tai edes mikro saatamme kiehauttaa pastaa tai riisia ja tehdä vaikka kautapuuron aamiaiseksi. 
Pääasiassa otamme aina huptellihuoneen ilman aamiaista. Mikään ole niin ärsyttävää kuin olla pakotettu nousemaan ylös syömään yiettyyn aikaan. Me emme ole niitä klo seitsemän tikkana kiertoajelulle lähteviä yksilöitä, vaan pääasiassa mieluummin klo 10 virittelemme pikkuhiljaa vedenkeitintä päälle jotta seuraavan kahden tunnin aikana olisi päästy sopimukseen miten päivä jatkuu.

Ja kun minun syömisen määräni on niin hirveän pieni, mieluummin sitten usein, on todella vaivaannuttavaa selittää ravintolassa että "ei, ruoassa ei ole vikaa, vika on minussa", ja samaan aikaan maksat annoksesta jota ei aina sitten saa mukaan tai ei kannata ottaa kun seitä ei voi huoneessa enää lämmittää. Huoneessa saan syödä omaan, hitaaseen tahtiini.

Kun syömme ravintoloissa haemme paikan ensinnäkin sen hetkisen mitä mieli tekisi-asteikolla. Sitten kaisetaav ensiin Tripadviser ja katsotaan mitkä sen lajin paikat on kehuttuja, ja Google mapsilla arvioimme sijainnin ja millä matkataan. Uber on myös hyvä tuoan etsimisessä. Toisinaan taas marsaimme sisään epämääräiseen tai muutoin kiinnostavan näköineen kuppilaan ja seurataan hetki mitä paikalliset syös, google translatorilla yritetään päästä jyvälle ruoan sisällöstä ja tilataan jotain. ja saadaan usein jotain ihan muuta kuin odotettiin. Syömättä ei ole jäänyt mikään.

Yleensäkin syömme aamupalaa vaihtelevasti, lounasta ei juuri koskaan ja tukeva illallinen tarpeeksi myöhään että voi rojahtaa saalista sulattelemaan ja nukahtaa samoin tein.

Eilisillan herkullinen mikroateria. Soijakastiketta, suolaa ja chilikastiketta vaan mausteeksi. Viimeisintä riittävästi, South Pacificilla ei missään syödä tulista ruokaa joten oma pullo kulkee mukana kuten suolakin.

Lounasseuraa Seafood Gourmet-ravintolassa

Palolo Deep Marine Reserve

Ihan Apian kaupungin keskustan tuntumassa on yksi parhaista snorklauspaikoista ikinä! Meillä hotellista pari kilometriä kaupungin katuja talsien helteessä ja saavuttiin paikalliseen meriensuojeluohjelman alueelle. Sisäänpääsy on 5 talaa/nokka. Paikassa on pöytiä ja lepokatoksia, vessat, vaatteidencaihtotilat ja kaksi ihanaa pientä kissaa. Tilaa on isommallekin porukalle, näin arkipäivänä meidän lisäksi oli pari paikallista ja yksi venäläinen pariskunta,

Ranta on pääasiassa vyötärö-kainalosyvyistä tällaiselle suomalaiselle persjalalle, eli just sopiva kun riittää valoa, maha ei raavi pohjaa ja jalat yltää pohjaan jos sille tarvetta. Kun ui rannasta kymmenisen metriä alkaa todella upeat koralliaavikot, silmänkantamattomiin elävää, värikästä ja ehjää koralliriuttaa ja todella paljon kaloja. Välillä pieniä syvänteitä, pääasiassa sopivasti vettä. 

Noin 50 metriä rannasta oli laitettu jonkinlainen kori kellumaan, sen ympärillä oli parhaat näkymät ja ulkopuolelta alkoi isompi syvänne. Aallokkoa tässä oli maltillisesti, riutta ulompana särki atollin reunan tapaan suurimman aallokon mereltä, virtausta oli paikoin kohtalaisesti mutta se toi vain takaisin rantaan ja oli ihan uimakelpoista kuitenkin. Rannempana vesi oli vähän hiekkaista kutta näkyvyys silti hyvä. 

Toisella vierailulla tällä rannalla oli juuri nousuvesi ja virtaus oli TODELLA kova, vastavirtaan oli paikoin räpylöilläkin ihan mahdotonta edetä mihinkään ja virta vei väkisin korallien päälle. Ja kun vesi oli vielä matalalla sai mahaa vetää tiukasti sisään ettei raavi itseään riuttoihin. Rantaan olikin sitten helppo tulla, ei tarvinnut tehdä yhtään uimaliikettä ja oli yhdessä hujauksessa rantahiekassa. Joten, en menisi tässä uimaan pahimman laskuveden aikaan, tai ainakaan jos en ole kokenut uimari, hyväkuntoinen ja selvittäisin ensin missä kohtaa on turvallisinta uida.

Rannan lähettyvillä Beach roadilla, kun lähdet satamaan päin ja käännyt kohti kaupunkia, on paljon hyviä ravintoloita käydä lounastamssa tai illallisella kivan uimapäivän päätteeksi. Tosin paikalliset kantoi isoilla laatikoilla evästuokaa rannalle, pöytiä ja penkkejä löyty jos haluaakin pitää piknikin. 

Merenpohjan uskomatonta väriloistoa

Merenpohjan uskomatonta väriloistoa

Merenpohjan uskomatonta väriloistoa

Merenpohjan uskomatonta väriloistoa

Välillä tulee vaan se tunne että jotain pitäis tehdä.

Samoalla on siis tuhkarokkoepidemiaan liittyen 5.-6.12.19 ollut ulkonaliikkumiskielto klo 7-17. Tällaiselle duracelljänikselle teki tiukkaa jo eka vuorokausi olla paikoillaan, mihinkään et saa lähteä, mikään ei ole auki.

Ihan pahinta on ollut se avuttomuuden tunne, tällä koulutuksella ja työkokemuksella voisi tehdä paljonkin, ihan ummikko en ole myöskään kansainvälisissä töissä rokottamassa. Ensimmäisen päivän neljän tunnin jälkeen oli valmis kiipeämään hotellin katolle huutelemaan että mitähän ja missä voisi tehdä.

Iltaa kohti tunne paheni joten päätin toimia. Laitoin facessa viestiä Samoan hallituksen sivuilla, kävin läpi WHO:n, Punaisen ristin, paikallishallinnon ja kaikkien mahdollisten kaikki nettisivut ja face-sivut ja laitoin viestiä, mitä voin tehdä ja missä. Viesti meni jopa paikalliselle Rotary-järjestölle.

Illalla, tai paremminkin yöllä kahden korvilla, sain viimein kiinni terveysviranomaisia ja heidän kauttaan viestin lääkärien toimilupia hoitavan ministeriön ihmiselle ja hänen yhteystiedot. Myös henkilö joka otti minuun yhteyttä laittoi ko lupaihmiselle viestiä jotta saisin työluvan ja lääkärinoikeudet täällä nyt muutamallekaan päivälle.

Aamulla sitten mentiin ohjeen mukaan Disaster Management Officeen kaupungin postitalolle. Ja keskeytettiin tyylikkäästi pääministerin vierailu siellä 🤭😗. Löysin ihmisen joka minuun otti yhteyttä ja hän hankki meille kuskin joka nakkasi meidät Samoan terveysministeriöön tapaamaan lupahenkilöä.

Ministeriö on, ainakin juuri nyt, sijoitettuna paikalliseen sairaalaan jossa oli kohtalainen vilske, joskin enemmän työntekijöitä odottelemassa tehtäviin ohjaamista, neuvotteluissa ja tauolla kuin potilaita. Myös lupaihminen oli isommassa palaverissa joten tapaaminen ei onnistunut. Enkä ilennyt jäädä häiriköimään kiireisiä ihmisiä enempää sillä hetkellä.

Joten palasimme hotelliin, odottelemme nyt yhteydenottoa ministeriöstä josko lupa-asiat saadaan kuntoon ja pääsisin töihin.

Näyttää kyllä hyvin epätodennäköiseltä että yhden lääkärin asioita kukaan ehtii tuossa mitenkään nyt hoitaa, mutta on ainakin yritetty. Positiivista oli että sairaalassa ja itse hermokeskuksessa oli paljon väkeä ja hyvin rauhallista joskin tiukkaa työtä siellä tehtiin.

Myöhemmin illalla minuun otti yhteyttä vielä niin terveysministeriön lupaihminen kuin paikallinen WHO:n päällikkö ja kiittivät avuntarjouksestani. WHO organisoi nyt täällä koko rokotuskampanjan ja avun ja he ilmoittivat etteivät ota vastaan yksittäisten ihmisten avuntarjouksia vaan ainoastaan virallisten tahojen kautta tapahtuvan, ”spesialisoidun” avun, ryhmiä on tullu maailmalta jo 12 joista ilmeisesti suurin Havaijilta 70 henkeä.

Tsemppiä vaan kaikille tällaiseen avustustyöhön, ymmärrän miksi sen pitää olla koordinoitua ja lupa-asiat Ok. ehkä pieni jo aiemmin istutetun siemenen itu tästä avustusjoukkohommiin lähtemisestä on taas kasvanut, ehkä teen asialle jotain kun kotiin palaan....? (Vaikka lähettäisin viimein eteenpäin sen Punaisen Ristin avustustyöntekijähakemuksen jonka olen täyttäny aikaa sitten?)

Kotona voi tietoa levittää, sekään ei ole huono tapa auttaa muitakin maailmalla. 👍🏾

ps: kahden päivän rokotuskampanjassa rokotettiin maan 200 000 asukkaasta 40 000 😳 Aika hurja teko 👍🏾✌️

Lalomano Beach

Apiassa eli pääkaupungissa ei ole hiekkarantoja, ja muutoinkin saaren pohjoisrannalla niitä on hyvin vähän. Hiekkarantaelämää kaipaava hakeutuu saaren etelärannalle ihan suosiolla.

Ihan eteläisimmässä ja Apiasta nähden kauimmaisessa nurkassa tätä pääsaarta on parhaaksi arvioitu Lalomanon ranta. Taksilla matka sinne vei toista tuntia vaikkei kilometreissä matka suuren suuri ollutkaan.

Ja kyllä, hieno hiekkaranta siellä on, ja monta eritasoista hotellia. Eikä tasan yhtään mitään muuta. Ei koralliriuttoja rannan läheisyydessä, ei mitään nähtävää, ei tekemistä. Muutama baari ja pieni kioski muutamien kilometrien välein rantatien varressa.

Käytiin sitten puoli tuntia uimassa ja todettiin että tää on niin nähty, ja tultiin takaisin Apiaan ja paineltiin suoraan takaisin Palolo Deep Marinen rannalle. Eikä siellä petytty tälläkään kertaa.


Mutta itse matka etelärannalle on upea! Jos ei muuten kiinnosta eteläinen ranta niin kannattaa ajaa tuo saaren läpi menevä tie, maisemat on henkeäsalpaavat.

Lalomano Beach

Kaunein kylä-kisa

Ollaan niin ihailtu näitä teiden ja katujen varsia Samoalla. Joka paikassa on niin siistit pinetareet, upeat hoidetut puutarhat ja varsinkin nää teiden ja katujen varaien värikkäät istutukset on upeita. Olenkin pohtinut mikä mahtaa olla tää kasvi jonka lehdet on niin upean värisiä keltaisen ja punaisen sävyissä.

No, ilmeni että ihan on jotain vihreitä kasveja, ne vaan maalataan käsin lehti lehdeltä tällaisiksi värikkäiksi. Samoan hallitus palkitsee joka vuosi maan kauneimman kylän ja värikkyys on yksi kriteereistä. No, on onnistuttu ja näin siistejä ja hoidettuja maanteiden varsia ei ole meilläkään Suomessa. 

Vielä viimeisenä päivänä suunnattiin postiin ostoksille, kun Markku luki jostain että Samoan postimerkit on myös hyvin haluttuja (kuten Tuvalun). Kauniita ainakin.

Matka jatkuu...

Niin on yhdeksän päivää Samoalla hujahtanut. Paljon on ehditty tätä yhtä saarta koluta, paljon jäi myös näkemättä ja osittain tuhkarokkoepidemian takia. Mm. paljon kehuttu Cultural Village on kiinni ja ulkonaliikkumiskiellon kaksi päivää kutisti retkeilyaikataulua nöin lyhyellä vierailulla melkoisesti.

Mutta siitä olemme samaa mieltä ihan selvästi että Samoa kipusi ehdottomasti suosikkimaiden kärkeen. Jos ei ihan vielä ohi Uusi-Seelannin niin ei kauas sen taakse. Jos jonnekin takaisin tullaan niin tänne. Ainoa negatiivinen asia on paahtava helle, alle +30 päiviä ei ole ollut ja vaikka täällä on tuullut joka päivä hyvin ja useina iltoina sadettakin ripauttanut kuumuus kyllä verottaa hinkua kävellä. Paikalliset eivät harrasta pitkin kyliä kävelyä, meillekin tarjotaan koko ajan taksia lyhyenkin matkan tekemiseen. Tänään käytiin kaupassa ja jäätiin jotain kaupan oven ulkopuolelle pohtimaan kun jo ystävällinen kaupan vartija tuli kysymään hyvin nopeasti tarvitsemmeko taksin. Totesimme että kiitos ei, jolloin vartija hyvin hämmentyneenä kysyi että aiotteki siis kävellä?! Jäi varmaan pudistelemaan päätään kun turret lähti lompsimaan tepun ja olkalaukun kanssa ... 6000 askelta tässä helteessä tulikuumalla asfaltilla tuntuu kyllä triplamatkalta.

Mutta, huomenna kohti Aucklandia, eli Uusi-Seelantiin jossa ollaan yötä ja jatketaan ylihuomenna matkaa Ranskan Polynesiaan ja Tahitille. Matkan hauskin osuus, päivämäärärajan ylittäminen tehdään ekan kerran. Lähdemme Samoalta 10.12. klo 15.30 ja olemme Uusi-Seelannissa nukutun yön jälkeen perillä Tahitilla 10.12. klo 16. Kolmisen viikkoa menee Ranskan Polynesiaa kierrellessä ja äiti liittyy meidän seuraan tuoksi ajaksi, tänä jouluna lapset ei tulekaan joulunviettoon meidän kanssa.

Laukkuja siis pakkaamaan