Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

Tuvalu, pieni erikoisuus Eteläisellä Tyynellämerellä

Kaikki mitä Tuvalusta on tähän mennessä lukenut on naurattanut. Maa on jotenkin niin pienuudessaan ihastuttava että hymyilemättä ei lue mitään mitä tästä on julkaistu. Ja paljoa ei ole julkaistu.

Tuvalun valtio on maailman neljänneksi pienin maa,  Funafutin pinta-ala on 2,4 km2 ja koko valtion maapinta-ala on 25 km2 ja asukkaita on noin 11200. Sana Tuvalu tarkoittaa kahdeksaa saarta, joten maa koostuu,  tietenkin, yhdeksästä atollista. Vain suurimmalla atollilla, Funafutilla, on lentokenttä. Lentoja on harvakseltaan, Fijiltä 1-2 kertaa viikossa ja Kiribatille kerran viikossa muunmuassa, ja kun maata on vähän se käytetään hyväksi viimeisen päälle. Lentokenttä ison osan koko valtion pinta-alasta,  niinpä Tuvalun tärkein jalkapallokenttä on lentokentän kiitorata. Kun kentälle aikoo laskeutua kone paikallisen palokunnan ainoa auto huudattaa pillejään jotta kansalaiset älyää siirtyä hetkeksi syrjään kansainvälisen lentokentän kiitoradalta.

Maa on ollut itsenäinen vuodesta 1977, sen hallitsija on kuningatar Elisabeth Britanniassa (Tuvalu kuuluu Brittiläiseen Kansainyhteisöön) ja paikallinen kenraalikuvernööri toimii hänen edustajaan valtiossa. Poliittisia puolueita ei ole, vaikkei mikään niitä kieltäisi, vaan asiat hoidetaan heimojen ja kylien jaottelun pohjalta. Maassa on yleinen oppivelvollisuus 7-15 vuotiaille, mikä on suuri harvinaisuus näissä alueen maissa. Tuvalu on ensimmäisiä, ja harvoja ainoita, maita maailmassa joka on tunnustanut Taiwanin valtion ja jolla on Taiwanin kanssa diplomaattisuhteet. Niinpä maassa ihka ainoa suurlähetystö on juurikin Taiwanin.

Maassa ei ole jokia eikä pohjavesi ole juomakelpoista, joten vesi tuodaan ja kookokset korvaa usein juomaveden. Vihannesten viljely on vaikeaa kalkkikivipohjaisessa maastossa joka ei ole suuremmin hedelmällinen. Kala ja sika on pääasiallinen ravinnonlähde luonnonkasvien lisäksi. 

Maan tärkeimpiä tulolähteitä on nettitunnus .tv käyttöoikeuksien myyminen. Maan kokonaisbruttokansantuote on 40 miljoonaa USD ja siitä jo noin kuudeosa tulee tunnuksen käyttöoikeuksista. Ensimmäisellä .tv yunnuksen käyttöoikeuksien myynnistä saadulla miljoonalla maa liittyi YK:hon. Periaatteessa Tuvalussa on 4G wifi verkko mutta sen toimivuus on sitten toinen asia. Joten tämänkin blogin päivittäminen Tuvalun osalta taitaa tapahtua pääasiassa reilun viikon päästä kun ollaan Samoalla.

Myös maan suuntanumero 688 on jostain syystä kovasti suosittu maksullisten puhelinlinjojen keskuudessa, ja maa myy myös tämän käyttöoikeutta. Tosin paikallinen kristillinen yhteisö on kovin pahoittanut tästä mielensä, suurin osa suuntanumeron käyttäjistä on aikuisviihdenumeroita, ja tulonlähteenä puhelujen maatunnuksen käyttöoikeuksien myynti on vähentynyt.

Tärkeä tulonlähde on myös filatelia. Tuvalun postimerkit on harvinaisia ja haluttuja, joten niitä sitten myydään paikallisesti paljon, ja nettikauppa käy kuumana myös.

Turisteja maassa käy noin 1000 vuodessa. Vuonna 2016 Tuvalu oli YK:n tilastojen mukaan maailman vähiten vierailtu maa. Maassa ei ole matkatoimistoa, turistioppaita, matkamuistomyymälöitä, museoita tai ostoskeskuksia, ei nähtävyyksiä eikä järjestettyjä retkiä. Ainoan tuvalulaisen oikean hotellin (2*) omistaa valtio, lisäksi paikalliset majoittavat turisteja pienissä majataloissa, lodgeissa. Kahviloita ei ole, pari kiinalaista (no tottakai!) ravintolaa ja paikallista ruokapaikkaa on olemassa. Sen sijaan Tuvalun merialueita pidetään yhtenä upeimmista sukellus- ja snorklauskohteina maailmassa, rannat on koskemattomia ja autioita, korallit vielä hyväkuntoisia ja vesi kirkas ja puhdas.

Tuvalussa on yksi taksi jonka voi varata hotellin tai lodgen respasta, busseja ei ole. Autoa voi vuokrata yhdestä lodgesta, mopoja saa helpommin vuokrattua ja niillä yleisesti liikutaankin. Yksityisautoja Tuvalussa on vain muutamia. Funafutin tärkein, päällystetty katu kulkee koko saaren päästä päähän, 12km. Saarten välillä kulkee kaksi lauttaa epäsäännöllisen säännöllisesti, ja kuukausittain menee laiva Suvaan, Fijille. 

Tuvalun maantiede on suurin ongelma. Maan keskimääräinen korkeus merenpinnasta on kaksi metriä, maan korkein piste on viiden metrin korkeudessa. Vedenpinnan nousun on ennustettu hävittävän maan kokonaan vielä 2020-luvun aikana. Uusi-Seelanti ja sille kuuluva Niuen saari ovat lupautuneet ottamaan tuvalulaisia pakolaisia vastaan, Australia on kieltäytynyt tästä kokonaan.

Maan virallinen valuutta on Australian dollari, joskin myös Tuvalun dollari on periaatteessa olemassa. Maassa ei ole yhtään pankkiautomaattia eikä millään luottokortilla voi maksaa missään mitään, ei edes nostaa pankissa rahaa. Eli riittävästi käteistä mukaan!

Tuvalulainen tienaa keskimäärin 3000 US dollaria vuodessa, joten maassa jossa turismi ja ulkomaiset maanomistajat eivät ole nostamassa hintoja ei hintataso ole kovin korkea.

Se paloauto joka huudattaa pilliään kun kone laskeutuu

Plentokentän poliisiasema, koneen laskeutuessa tuossa viritettiin lentopalloverkkoa

On siellä uudempiakin paloauto jos turvallisuutta ajatellaan

Meidän kone

Anna tietä! Ainakin lentokoneelle. Kiitorata on todellakin jalkapallokenttä ja lisäksi ihan tavallinen kaupungin katu.

Nythän on siis sadekausi. Ja kun sataa, se ei jää epäselväksi. Marraskuusta huhtikuuhun on sadekausiaikaa jolloin on myös kuuminta.

Maahantulo

Fiji Airways omaa monopolin lentoliikenteeseen, tällä hetkellä tiistaisin ja lauantaisin näyttää lentävän. Lentokalusto on keskikokoinen potkuripärrä ATR, hyvin tasainen ja mukava lento 2h 15 min Suvasta Fidziltä. Ruokaa lennolla tarjoillaan vain bisnessluokkaan, muut saa makeita patukoita ja mehua. Pohdittiin yhdessä vaiheessa vähän paikkaan kyllästyneenä aikaisempaa lentoa pois saarelta (varattuna lauantain lento, haaveiltiinkin että lähdettäisiin jo edeltävänä tiistaina), yhden suunnan lento yhdeltä maksaa noin 400€ äkkilähtönä... Etukäteen ostettuna lennot edestakaisin kahdelta oli hyvin samaa luokkaa eli minusta ei kovin halpaa.


Lento oli varsin mukava ja leppoisa, paljon pieniä ilmakuoppia jotka pienessä potkurikoneessa tuntuu jonkinverran mutta ei mitään kamalaa. Meillä oli istuinpaikat väärällä puolen konetta, yiedossa oli että ABC- paikoilta saisi parempia kuvia laskeutuessa, mutta tieto tavoitti meidät liian myöhään, ei saatu vaihdettua enää toisiin paikkoihin. Kone siis ihan täysi.

Kun ovesta pääsi ulos oli vastassa kadun toisella puolen valtion hallintovirasto, armeija mopoja ja muuta taksiksi itseään kutsuva ihminen. Lentokoneen laskua ja meitä koneesta ulostulevia ihmisiä, meistä kahdesta nyt puhumattakaan, oli kuvaamassa ja vilkuttamassa puoli valtakuntaa. Ja nähtiin me se hieno paloautokin joka varoittaa laskeutuvasta koneesta!

Maahan tullessa ekana mennään terveystarkastukseen. Siinä tulee näyttää rokotuskortti, jota meillä ei tietenkään kummallakaan ollut mukana. Neitokainen sitten tiedusteli mistä ollaan tulossa ja me kerrotaan Suomesta, Pohjois-Euroopasta ja Skandinaviasta, eikä mikään näistä selvästikään soita yhtään mitään kelloa. Antoi passit ja käski mennä eteenpäin, pois haittoa.

Matkalaukut tuotiin muutamassa erässä kärryllä citymaasturilla sitä vetäen koneesta ja vintattiin odotuskatoksen alle. Sen jälkeen mentiin tulliin joka luki maahantulokortin eikä ollut kenestäkään yhtään sen kiinnostuneempi. Ihmiset hyvin sujuvasti matkalakkuja odottaessaan ramppasi edestakaisin ulko-oven ja laukkujen odotustilan välissä, tullia yms ei kiinnostanut pätkääkään. Siinä vietiin nyssykkää ja mukulaa yms odottaville sukulaisille ennen varsinaista, ja varsin muodollista,  tullia. 

Valtionpankki

Katunäkymää

Paikallinen keskussairaala

Uusi-Seelannin kaupallinen edustusto

Australian edustusto

Valtion virastotalo ja valtion hotelli

Kansallinen arkisto ja kirjasto

Paikallinen yliopisto. Suurin osa korkeakouluopiskelijoista opiskelee stipendillä Fidzissä.

Elokuvateatteri

Kaupungintalo

Funafuti

No, täällä ollaan.

Esitietoihin nähden todetaan että takseja on nykyään enemmän kuin yksi, jopa muutama. Ainakin oli kentällä kun tultiin, sen koommin ei ole nähty ainoatakaan. Mopoja ja polkupyöriä voi vuokrata useammastakin paikasta, mutta kävellen pääsee joka paikkaan, jos vaan kestää sään. Lämmintä on päivisin noin 33-35 ja ilma on ERITTÄIN kosteaa, joten vähän kuin saunassa jumppaisi kun lähtee kävelemään.

Pääkadun varressa löytyy paljon kauppoja ja muutamia ravintoloitakin, lodgeja on siellä täällä majoittamassa turreja ja on nähty ainakin viisi valkoihoista ja muutama aasialainenkin turre. Liikennettä on melko paljon, pääasiassa mopoja, erittäin rauhallisesti paikalliset ajelee ja noudattaa liikennesääntöjä, eikä täällä mopoja ole ruuhkaksi asti. Pääkadun varresta löytyy jopa jalkakäytävä, tosin eilen illalla pimeässä löin jalkakäytävällä kävellessä pääni banaaniterttuun joka roikkui pensaasta suoraan jalkakäytävälle. Onpahan sekin vamma nyt koettu.

Majoitus olikin jännittävä tapahtuma. Oltiin varattu Filamona hotellista huone, ensin 23.-27.11. ja kun ei saatu poislentoa tuolle päivälle otettiin varaukselle jatkoa vielä hotellin nettisivuilta 27.-30.11. Kun saavuttiin hotelliin emäntä totesi ettei meillä ole mitään varausta heillä, oli ihan hmoilasena ovella. Kun näytin tulostamani hollivarauksen väitti eytä olen varannut yhden hengen huoneen enkä kahden hengen huonetta eikä hänellä ole nyt vapaana kahden hengen huonetta. Kun ehkä ilmeeni kertoi etten ole ihan tyytyväinen vastaukseen sanoi että kyllä sellainen järjestetään, laittoi siivoojan asialle ja minuutissa meille olikin huone tarjolla. Ikkunaton koppi joka oli pahempi kuin Sudanissa 1993 viidakon savimaja.. Todettiin että minkäs teet, tässä on oltava, mutta kun lähdettiin kaupungille tavaroiden huoneeseen jättämisen jälkeen päätettiin koettaa onneamme kunhan saadaan nettiyhteys. Eli haettiin paikallinen sim-datakortti. Katsottiin Tripadvisorista mikä lodge on saanut parhaat arvosanat ja marssittiin suoraan sinne. Pyydettiin saada nähdä vapaat huoneet ja valittiin meille paras ja siirrettiin tavarat samoin tein Filamonasta Esfam Hoteliin. Loistava ratkaisu!

Maassahan on siis oikeasti vain yksi virallinen hotelli, valtion omistama Vaiaku Lagi Hotel, jonka sekä Google että Tripadvisor sijoittaa noin 2 km päähän lentokentästä. Tosiasiassa ko. hotelli sijaitsee valtion virastotalon yhteydessä heti lentokenttää vastapäätä toisella puolen katua. Ja ko. hotelli on saanut huonommat arvostelut kuin suurin osa lodgeista kaupungissa. Lisäksi en pystynyt löytämään tuntien etsimisellä yhtään minkäänlaista linkkiä, yhteystietoa tai varausmahdollisuutta ko hotelliin, ja koen olevani jo aika pro näissä matkanrakentamisjutuissa. Kuvien perusteella hotellilla on ehdottomasti parhaat näköalat huoneista merelle, mutta mitään muuta syytä en näe vaivautua ko hotelliin asumaan, niin vaikeaksi se on tehty. Lisäksi netissä hotellin arvosteluja lukiess vähintäänkin outo oli englannista konekäännetty arvostelu jossa todettiin "hieman oudoksi huoneen kylppäristä löytynyt kamera joka on tosin tietenkin siellä vain huoneen asukkaiden turvallisuuden takia". 😳🤔

Kauppoja ja ruokapaikkoja on siis oikein hyvin, kahviloita tai baareja ei ainoatakaan. Olutta myydään useissa paikoissa, yksi paikallinen alko, joka siis myy viinoja ja viiniä, on löytynyt. Hotellin yhteydessä on pieni kauppa josta saa vettä, pikanuudeleita, pesuaineita ja olutta. Hintataso ei ole korkea meille suomalaisille, mutta jos suhteuttaa siihen että kaikki tuodaan ja vuodessa tienaat 1900€ niin ehkä asian näkee toisin. 1 litra vettä on 2,5 AUD eli 1,5€, tuontiolut tölkki 2 AUD. Eilen haettiin maan parhaaksi, ja kalleimmaksi, rankatusta ravintolasta kiinalaista ruokaa. Otettiin kokonainen, loistavasti maustettu kala joka pyydetty samana aamuna, pak choi kaalta liemessä (ihan älyttömän hyvää!) sekä paistetut nuudelit kananmunan ja vihannesten kera, annokset valtavia, ja maksettiin 49AUD eli noin 30€. Ajateltiin kokeilla seuraavaksi paikallisempaa ravintolaa...

Telecomin liike on heti lentokentän vieressä, eli kun astut ulos kentältä on Telecom etuoikealla. 5GB nettiyhteys maksaa 50AUD ja on toiminut odotettua paljon paremmin. Varsinkin facebook toimii erittäin hyvin, netistä haku on välillä hyvin takkuavaa ja hidasta. Mutta esim. Hongkongissa paikallisen 4* hotellin oma netti toimi paljon huonommin viime talvena.

Lentokenttää heti vastapäätä toisella puolen pääkatua on valtion hallinnon rakennus,  mm. kaikki ministeriöt. oikealle kääntyessä löytyy keskusta ja vasemmalle postitoimisto ja Kansalliskirjasto ja -arkistot.

Esfam hotel

Hotelli on loistava! Ja sen boss lady vielä loistavampi!

Meillä on iso, ilmastoitu huone jossa on kunnon kylppäri ja vessa. Hotellissa on kiva aula jossa on telkkari jota voi mennä katsomaan ihan makunsa mukaan, samoin hotellilla on pieni kauppa josta saa kaiken välttämättömän. Huoneessa on kahvin ja teen keittoon välineet ja hyvä jääkaappi. Olen asunut matkoilla miljoona kertaa huonommissa. Hintaa yölle tulee noin 60€, ja sisältää varsin simppelin aamiaisen: paahtoleipä,  kahvia, hilloa ja maapähkinävoita sekä keitettyjä kananmunia. Mutta voi tehdä kuten me, ostaa ruokaa jääkaappiin ja tekee itse oman aamiaisen. Asukkaiden käytössä on yleisissä tiloissa myös heille tarkoitettu pieni keittiö jos haluaa tehdä ihan oikeasti ruoat itse.

Boss lady, kuten kaikki muutkin henkilökunnasta, osaa hyvää englanti ja on hirveän ystävällisiä ja avuliaita. Huone siivotaan päivittäin paitsi sunnuntaina, ja se tehdään hyvin. Se, että me oltiin tyhjennetty ja viety roskiksemme herätti varmaan ihmetystä maanantaiaamuna....

Näköala hotellihuoneen ikkunasta. Noh, hiukan parantamisen varaa. Ehkä.

Huone

Lähikaupan ihana kissinen

Hotelli

Ainoa kauppa joka myy tonicvettä!

Retkiä

Hotellin Boss ladylle mainittiin maanantaiaamuna että haluaisimme tehdä veneretkiä ja haluttaisiin saada venekyyti kahtena päivänä eri paikkoihin. Parissa tunnissa meille oli järjestetty vene kuljettajineen ja hinnat kerrottiin tarkoin eriteltynä. 


Tuvalu Marine Conservation Arealle saa venekyydin vain valtion ylläpitämän systeemin kautta, ja siten venekyydin varaaminenkaan ei ole sama kuin menisi vaan paikalliselle rannalle ja ottaisi veneen. Alueelle pääsy on säännöstelty ja vain valtion veneellä sinne mennään. Hinta on vakio, 240 AUD/vene, alueellaoloajan päättää asiakas. Mutta ko conservation area on yksi maailman hienoimmaksi arvioitu snorklauspaikka. Joten sinne huomenna tiistaina.

Toinen toivomamme veneretki on Afelita Islandille. Vene maksaa 60 AUD/hlö ja saarelle pääsy 70 AUD/ hlö. Saaren pääsymaksu sisältää lounaan ja teet sekä aurinkovarjon ja petipaikan. Myös hyväksi snorklauspaikaksi kehuttu..

Marine Conservation Area

Matine conservation are on siis Funafutin atollin laguunin vastakkaisella reunalla kaupungista katsottuna. Valtiolla on monopoli venekyytiin ja oppaisiin tuolle alueelle ja matkasta on sovittava etukäteen, omin nokkineen alueelle ei mennä. Vene,atka maksaa 150 AUD, pääsymaksu suojelualueelle 70 AUD ja kuskille pitää maksaa 50 AUD, riippumatta montako ihmistä veneeseen tulee.

Vene on isohko lasikuituinen meikäläinen tavallinen vene, johon laitetaan sitten tarpeellinen määrä muovisia puutarhatuoleja istuimiksi. Matkanteko on rauhallinen ja turvallisen oloinen, maininki ei ole suuri kun pysytellään laguunin alueella. Venematka kesti noin 20 minuuttia ja sen aikana pystyi ihailemaan paitsi maisemia myös hyppiviä kaljoa ja ihan uskomattoman väristä vettä.


Sovittuna aikana, tarkalleen, meitä haettiin aamulla hotellista ja vietiin autolla veneelle jolla matkaa taitettiin Marine Conservation Arealle. Vähäpuheinen veneenkuljettaja ja apupoika veivät ensin pienemmälle saarelle mutta laskuveden takia ei voitu rantautua joten siirryimme isommalle saarelle jossa meidät ohjattiin varjopaikkaan jättämään tavarat ja viihdyttämään itseämme. "Vähäpuheinen" kuski tarkoitti todella vähäpuheista, heppu ei todellakaan ollut mikään turistiopas, ystävällinen kun puhuteltiin mutta muutoin keskittyi omiin puhiinsa ja komentamaan apupoikaa, noin 10 v nassikkaa joka tuntui osaavan hommansa muutoinkin.

Meidän turrejen lorkkiessa ja snorklatessa seuraavat pari tuntia rantavesissä kuski keskittyi harppuunakalastukseen ja komeiden simpukankuorien etisntään apupoikansa kanssa. Alueen vesien korallit oli upeimpia ikinä, kaloja oli paljon joskin väriloisto ja paljous niiden oslta hävisi hyvin monelle paikalle mitä on nähty. Kilpikonnien pesimäaika on ohi joten kilppareita ei näht, näiden saarien rannoissa käyvät munimassa ja kilpikonnien, varsinkin pienten vastakuoriutuneiden, kansainvaelluksia on tiettyihin aikoihin täällä nähtävissä.

Parin tunnin snorklailun jälkeen kuski keräili rannalta korallipaloja ja asetteli ne hiekalle, perkasi saaliinsa ja asetteli korallien päälle ja kalojen päälle kuivia palmunlehtiä. Lehvät poltettiin kokonaan pois jonka jälkeen kalat käännettiin ja uusi kasa kuivia lehtiä poltettiin kalojen päällä. Hyvin taitavadti tuoreista palmunlehvistä ja jonkin pensaan lehdistä kuski punoi pari pientä kori joihin paistetut kalat laitettiin, apupoika huuhtoi kaloista enimmät tuhkat pois merivedessä ja lopuksi paistetut kalat huuhdottiin vielä juuri avattujen kookosten vedellä. Kalojen päälle silputtiin kookosta ja kookospalmujen ituja ja saimme ehkä yhden parhaista ikinä kala-aterioista lounaaksi.

Todellakin hintansa väärti retki, todettiin vain olevamme liian valkoisia viettämään neljää tuntia enempää rannalla yli 30 asteen kuumuudessa, vaikka tuuli mukavasti helpottikin oloa ja merivesi viilensi vaikka olikin lämpimämpää kuin suihkuvesi hotellissa.

Kuskille voitiin maksaa sitten retki kun ei oltu osattu maksaa oikeaan paikkaan etukäteen, en tiedä saako Tuvalun valtio oman osansa rahoista enkä edes välitä, saattoi kuski ja apupoika muutenkin saada 10% tipin, ja ehkä jopa toivon että pitivät kaikki rahat itsellään.

Tuon veden väri!

Tuon veden väri!

Oikeassa reunassa on sadekuuron nähtävissä. Ei osuttu.

Korin rakennuts

Pestyt, paistetut kalat

Kalojen paisto

Peratut kalat korallien päällä

Kalojen perkuu

Valmis lounas nautittavaksi.

Afelita island Resort on siis tuossa Mulitefala-saarella

Laitettiin leiri pystyyn

Hotellin aula

Emäntämme Lita ja isäntä Afelee, maailman herttaisimmat ihmiset.

Hotellin aulan ja ruokailuhuoneen seinillä oli paljon mielenkiintoisia valokuvia Afeleen ja Litan elämän varrelta. Pääasiassa perheeseen liittyviä kuvia, mutta myös muutama työuran varrelta. Päivän isäntämme siis oikealla.

Afelita Island Resort

Tuvalun entinen YK suurlähettiläs Afelee ja rouvansa Lita ostivat 2006 pienen saaren Funafutin atollin pääsaaren pohjoispuolelta ja 2009-2010 rakensi sinne itselleen ja perheelleen kodin. Ja pian sinne muutettiin New Yorkista. Kohta tuli mieleen että olisihan tarpeen tila majoittaa ystävät ja tututkin tänne joten tilaa laajennettiin ja pian otettiin saarelle vastaan jo eväsretkeilijöitäkin. 2013 todettiin että saanee tänne tulla muutkin ja avattiin hotelli.

Pitkän diplomaarinuran jälkeen on siis palattu kotimaahan ja rakennettu oma hotelli tänne, isoimmalla saarella on myös Afelita bed and breakfast. Maan hallitus, ministerit perheineen, Oseanian olympiakomitea, maan ulkomaiset arvovieraat ja erinäiset diplomaatit näyttävät viettävän resortissa aikaa varsin sujuvasti, meidän ihan tavallisten turistien lisäksi. Meitä ennen saarella on käynyt yksi suomalainen pariskunta, pari vuotta sitten häämatkallaan.

Aamulla meidän hotellin omistajan tytär kuskasi meidät saaren pohjoiskärjeen josta Afeleen ja Litan poika haki meidät moottoriveneellä. Veneellä tehtiin matkaa noin 10 minuuttia pohjoiseten, ohi paikallisen merenkulkukoulun saaren.Heti saareen saapumisen jälkeen kirjauduimme vieraaksi (maassa näyttää olevan tarkkaa kuka käy ja missä), ja saimme ihanan aamuteen (-kahvin) skonsseineen ja hedelmineen. Asettauduimme taloksi etuoven katoksen alle varjoon, johon talon isäntä varmisti että oleilemme mukavasti ja kertoi mitä kaikkea saarelta löytyy ja neuvoi parhaat snorklauspaikat.

Kun oli laskuvesi jouduttiin lulkemaan kohtalainen matka päästäksemme veteen, mutta oli kyllä vaivan arvoista. Upea sininen meri, kirkas vesi, paljon kaloja ja loistavan väriset korallit palkitsi vaivannäön. 

Kuivattelun ja vaatteiden vaihdon jälkeen meidät kutsuttiin lounaalle. Lita-rouva oli laittanut meille Leipäpuun hedelmistä sipsejä, paistettua tonnikalaa perunoiden ja sipulin kera, jotain merikalaa ihan raakana kurkun ja kookoskerman ja appelsiinin kera, riisiä, paistettua ananasta ja kookospalmun ituja, kokonaisia paistettuja kaloja valkosipulin, sipulin ja kaalin kera, höyrytettyä vesipinaattia, juomaksi vihreiden kookosten vettä ja jälkkäriksi tuoreita, hurjan makeita papaijoita. Kaikki hedelmät ja vihannekset viljelty tällä pienellä saarella ja kala kalastettu tänä aamuna lähivesiltä. Taas on vyörytty pois ruokapöydästä...

Kun jäät hetkeksi tuijottamaan hiekkaa ja se perhana alkaa liikkua!

Tervetuliaiskahvit ja ihania, tuoreita skonsseja

Lounas

Afelee oli rakentanut erilaisista jätemateriaaleista erikokoisia pareja joissa kompostoi kaikenlaista kasvijätettä. Possut kääntää kompostin ja hoitaa tarpeensa sinne, joten parissa vuodessa laarista saadaan erittäin hyvää viljelysmaata kasviksille.

Naapurisaarella on paikallinen merenkulun koulutuskeskus

Atollin ulkoreunaan rikkoutuu melkoinen Tyynen valtameren aallokko. Ei tee mieli uimaan laguunin ulkopuolelle.

Lounaan jälkeen Afelee esitteli meille saartaan. Lastenlapsille, joita on jo 18, on rakennettu saarelle oma leikkikenttä. Muutoin rakennettua pinta-alaa on käytetty eniten hyötypuutarhaan jossa kasvatetaan kaikki omat vihannekset ja hedelmät. Puutarhaan on rakennettu kasvatuslaatikoita joissa hyödynnetään kompostointia ja omia kasvattisikoja. Tuvalussa muutoin maaperä on hyvin köyhää ja viljely on mahdotonta. Aitauksista löytyi myös ankkoja,  kanoja sekärapukasvattamo, ja kaikki makeavesi otetaan tarkoin hyötykäyttöön kuten muuallakin maassa. Saari on kokonaan sähköistetty aurinkopaneeleilla. Tämä hotelli on ollut koko maan ensimmäisiä yksityisiä asumuksia joissa on otettu autinkosähkö käyttöön.

Tällä hetkellä noin 99% Tuvalun asukkaista omaa sähkön asumuksissaan, kaikilla autinkosähköpaneelit käytössä. Maassa ollaan hyvin tietoisia ilmastonmuutoksesta ja kansalaisia informoidaan koko ajan asiasta. Tuvalulaiset on selkeästi ylpeitä maastaan eivätkä aio ilmastopakolaisiksi jos jotain voi tehdä. Ehkä kummallista, mutta Tuvalu on ollut yksi niistä maista jotka ei ole ratifioineet mm. Kioton ilmastosopimusta. Tosin tämä siksi että Tuvalun mielestä sopimuksessa ei tehdä tarpeeksi ilmastonmuutoksen suhteen. Tällainen turrekin alkaa ensi kertaa kaikkien lentojen ilmastokompensoinnin ja oman tietoisuuden ja elämänvalintojensa keskellä tuntea itsensä huonksi ihmiseksi kun näin matkailee. Toisaalta, myös tuvalulaiset toivovat että matkailu juurikin myös tänne lisääntyisi, se on iso osa heidän oman maansa turvaamisen ja olemassaolon rahoituksen ehto. Kun ihmiset tietävät maasta ja haluavat matkata tänne, se halutaan myös pitää olemassa, ja saaduilla rahoilla voidaan kustantaa lisää keinoja joilla maata saadaan jopa lisättyä.

 

Filatelia

Kuten alussa todettu, yksi valtion suurimmista tulonlähteistä on Tuvalun postimerkkien myynti. Merkit on keräilijöiden keskuudessa haluttuja ja vaikea saada vaikka netinkin kautta valtio näitä myy. Suuri tekijä on luottokorttimaksamisen vaikeus. Maksut kierrätetään Australian kautta koska Tuvalun valtionpankki ei pysty niitä käsittelemään (kun luottokortteja ei kerta kaikkiaan ole eikä ymmärretä). 

Mutta menepä paikalliseen pääpostiin (meidän kodin olohuoneen kokoinen tila)! Seinillä on puolen tusinaa valtavaa vitriiniä joissa on kaikki vuoden 1975 jälkeen julkaistut postimerkit kauniissa järjestyksessä ilmestymisvuoden mukaan. Postimerkkilehdet on numeroitu, kirjaat vain ylös mitkä arkit (arkkinumerot) haluat ja postineidit (tai -rouvat,  whatever) etsii ne arkistostaan ja myy sinulle arkin nimellishinnalla. Ja johan läytyy vaikka mitä erikoismerkkiarkkeja myös, kaikkien mahdollisten maailman kissanristiäisten ja nähtävyyksien mukaan näitä onkin julkaistu! 

Meidän ostosten, noin 15 arkkia ja yksi postikortti, loppuhinta oli 66 AUD, jonka postineiti kulmiaan kohotellen laski pariin kertaan ja sitten vasta ilkesi meiltä velottaa, kauhea ostos!

Emme näyttäneet olleen ensimmäiset turret pääpostissa, niin tottuneesti toinen neiti meitä neuvoi valitsemaan merkkejä ja kertoi kuinka systeemi toimii (eikä viimeiset koska meidän perässä yksi jonotti maksamaan..).

Mekin ostettiin paikallisia postimerkkejä!

Pääposti

Pääposti sisältä

Tuvalun postimerkkien aiheet on hämmentävän monipuoliset. Kaikista mahdollisista kissanristiäisistä, taiteilijoista (Picasso ja Gauguin varsinkin), urheilukisoista ja merkkihenkilöistä tietty löytyy merkkejä. Selkeästi kaikkia muita eniten on edustettuna Elvis. Joka ainoa vuosi on julkaistu ainakin yksi merkkiarkki Elviksestä. Brittikuninkaalliset ja ihan erityisesti Lady Diana on myös hyvin edustettuna. Sekä kaikki eläin- ja kasviaiheet tietenkin.  

Paikallisia oluita täällä ei ole, mitä raati vieressä kovasti harmittelee. Paras tähän mennessä löytynyt on kuvassa, mutta edelleen jatkuu viime talvena alkanut Myanmar Beerin voittajan hakeminen.

Ilmastonmuutos ja turismi

Tämä Tuvalu on ollut mielenkiintoinen paikka tutustua. Maa on yksi niistä joiden ensimmäisenä ennustetaan katoavan maapallon kartalta ilmaston lämpenemisen takia (vielä ennen 2030). Maassa asia on erittäin hyvin tiedostettu, katujen varret on täynnään tietoiskukylttejä asiaan liittyen sekä kansallisia ja kansallismielisiä tauluja joissa julistetaan että miksikään ilmastopakolaisiksi ei ryhdytä! Vain Niue, Uusi-Seelantiin kuuluva pieni saari sekä itse Uusi-Seelanti ovat ilmoittaneet etukäteen että tuvalulaiset ilmastopakolaiset ovat tervetulleita, Australia on totaalisesti kieltäytynyt ottamasta vastaan ketään kuten arvata saattaa. Mutta. Tuvalulaiset toivovat kovasti että turismi lisääntyy ja suuntautuu juuri Tuvaluun, koska siten heillä on enemmän rahaa ja resursseja tehdä toimenpiteitä joilla he eivät joutuisi koskaan muiden armoille ja ilmastopakolaisiksi. Maassa on useita eri projekteja käynnissä maan merenpinnan alle jäämisen estämiseksi, rahoitus niille vain puuttuu. Kun tänään viimeksi kansainvälistä politiikkaa paikallisittain ehkä melkolailla eniten ymmärtävimmän ihmisen kanssa puhuessani sain luennon siitä että mieluiten ihmiset matkustaisi ja tulisi juuri näihin maihin jossa ongelma on akuutein en tiedä sitten mitä tässä ajattelisi. Suuressa määrin en hyväksy meikäläistä aneidenkaan ostamista kaikilla kompensoinneilla, matkustusverosta nyt puhumattakaan kun se vasta hämärtääkin koko asian. Uskon paikallisia ja jatkan matkaani, ja yritän edelleen tiedostaa ja tuoda esille asiasta eniten huolissaan olevien näkemyksen, se kai myös jotain merkitsee...

Toisaalta, matkailu on meidän suomalaisten näkökulmasta erittäin pieni ilmastonmuutoksen tekijä. Jos ajattelee meidän asuntojen pinta-alaa, lämmityksen ja ilmastoinnin merkitystä, ruoan kasvatusta ja varsinkin kuljetusta, krääsään kulutusta ja ulkomailta tilaamista, autoilua ja muuta maan sisäistä matkailun tarvetta tai vaikkapa pohjoisissa oloissa vaatteiden tarpeesta, niin matkailu on pieni osa. Noin 4% meidän hiilikulutuksesta.

Minä en ainakaan tiedä mitä pitäisi ajatella matkailusta.
Itse olen omalla kohdalla vain todennut että matkustelu on avartanut monia näkemyksiäni minulle oudoista ja ei niin arkipäiväisistä asioista, ja olen oppinut arvostamaan omia juuriani ja omaa arkeani huomattavasti enemmän. Sekä omaa historiaani. Kaikissa köyhissä maissa, ja nyt Tuvalun kaltaisessa ilmastonmuutoksen jalkoihin jäävässä valtiossa käydessäni olen saanut viestin jatkaa matkailua juuri näissä maissa, ja kuluttaa niissä rahaa (minkä teen hirmu mielelläni), koska siten autetaan parhaiten ko maita. En sinisilmäisesti usko siihenkään että matkailu ratkaisee kaikkea näissäkään maissa koska tuskin on yhtään helppoa ja kaikille mieluista ratkaisua. Mutta ihania ihmisiä on täällä ja toivoisin että paras mahdollinen ratkaisu löydetään.
Joten. Tuvalu, Funafutin atolli ja pienellä saarella Afelita Island Resorti. Löytyy facestakin ihan oma sivu, samoin kuin meidän hotellilla Esfam Hotelillakin. Suosittelen kohteeksi!

Tuvalun ainoa matkatoimisto.

Illalla lentokenttä herää eloon. Satoja ihmisiä oli pelaamassa jalka- ja lentopalloa, pitämässä juoksukisoja, ajeli mopoilla ja autoilla ja soitti rentoa musiikkia. Kylän irtokoiratkin oli paikalla hengailemassa.

Meidän maahan saapuessa lentopalloverkon kohdalle pisti parkkiin lentokone, rakennuksen katoksen alla olevan maasturin kohdalla oli terveysviranomaisten pöytä ja punertavan seinustan kohdalla autosta vasemmalle oli matkalaukkujen paikka kunhan ne koneesta tuotiin.

Ihan mahtava tunnelma!

Kylän koiratkin ottaa osaa illanviettoon