Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

No, ei ole Solomonsaaretkaan mikään varsinainen turistikohde. 990 saaresta koostuva valtio on kaikkein tunnetuin toisen maailmansodan ajan historian harrastajien kohteena. Jenkit ja japanilaiset,  pääasiassa, on mellastaneet täällä ja lähtiessään jättäneet hurjan määrän sotakalustoaan maan alueelle. Nämä paikat on nyt maan oleellisin turistinähtävyys ja Guadalcanan taistelu on yksi toisen maailmansodan käännekohtia. Yhteen ainoaan merenlahteen (Iron Bottom Sound) on upotettu mm. 44 amerikkalaista, 65 japanilaista, 1 aussi ja 1 uusiseelantiöainen sota-alusta. Lisäksi maan alueelle on tiputettu 1450 hävittäjälentokonetta. Samaiseen lahteen jäi 30000 japanilaista ja 7000 amerikkalaista sotilasta. Ja riittävän paljon muidenkin maiden kansalaisia.  Edelleenkin paikallisia kuolee maanviljelyksen yhteydessä löytyviin sodanaikaisiin pommeihin, viimeisimmät uhrit olivat nuori äiti ja tyttärensä ihan viime vuosina.

Valtava määrä erilaisia sotamuistomerkkejä löytyy joka puolelta. Pelkästään jätetyn sotaroinan vaikutus ympäristöön on todettu olevan melko katastrofaalinen, ja pääkaupungissa eletäänkin etenkin sen pelossa että upotetut sota-alukset ruostuvat puhki ja niissä oleva öljy pääsee aiheuttamaan pahimman ekokatastrofin.

Ja juuri muuta maassa ei olekaan sitten nähtävää, tavallisten sukelluskohteiden lisäksi, ja niitäkään ei mainita sen kummoisemmiksi kuin muissakaan alueen maissa (eli upeita!).

Meidän oleskelu maassa lyheni peruuntuneiden lentojen takia parilla päivällä, ja kun ei olla sotahistorioitsijoita niin ei ainakaan näin etukäteen kauheasti harmita.

Coral Sea Resort and casino

Ihan Honiaran keskustassa sijaitseva hotelli oli hyvä valinta, ihan meren rannalla. Sijainti on siis loistava, kaikki kaupungissa nähtävä on kävelymatkan päässä, joskaan katujen varsia ei täällä ole varsinaisesti tehty käveltäväksi. Kun vielä on juuri sadekauden alku niin vetistä ja kuraista on. Mutta myös lämmintä.

Otettiin sea view-huone ja se totisesti saatiin, kerrankin se seaview ei ole jokin pieni puitten ja kattojen takana pilkottava merenrantakaistale. 

Parlamenttitalo (työ pyöreä mäen päällä), amerikkalaisten rahoittama ja japanilaisten rakentama.

Honiara

Honiara on Solomonsaarien pääkaupunki, asukkaita on noin 60000 kun koko valtiossa on noin puoli miljoonaa kansalaista.


Solomonsaaret on tilastollisesti mutta myös hyvin selkeästi silminnähden köyhin saarivaltioista tähän mennessä. Kuvissa yllä on pääkaupungin pääkatu, se yksi isompi katu jonka varressa on kaikki oleellinen. Matkalla lentokentältä hotelliin oli paljon slummirakennuksia ja -alueitakin nähtävissä. Mutta edelleen, niin kuin joka ainoalla saarella tähänkin mennessä, ihmiset on todella ystävällisiä ja kohteliaita. 

Paikallinen ruoka on hyvin lihapitoista, kalaa ja mereneläviäkin toki on saatavilla mutta selkeästi vähemmän käytetään kuin lihaa. Edellisiin saariin verrattuna täällä on hiljaista kun joka paikassa ei soi paikallinen musiikki.

Olmeja valkkareita ei ole paljon näkynyt, me loistetaan katukuvassa kuin majakat kilometrin päähän. Paikalliset tervehtii ystävällisesti kaupungillakin, ja liikenne on hyvin rauhallinen ja maltillinen. Tosin, kun kadun oppi ylittämään Hanoissa ei sen jälkeen enää ole pelottanut missään kadunylitys eikä ole ollut vaikeaa.

Paikallinen hanavesi ei todellakaan ole juotavaa, suihkussa jo tuli todettua veden tuoksusta. Paikallinen pullovesi on helevetin pahan makuista mutta terveellisempää kuin hanavesi. Markku ilmoittaa että paikallinen olut on ihan ok, mutta edelleen jatkuu Myanmar Bierin voittajan etsiminen. 

Kaikki valtion- ja kaupunginhallinnon rakennukset on saman kadun varressa, tuon ainoan päällystetyn kaupungin pääkadun muutaman kilometrin matkalla. Päällystettyä ajotietä koko maassa on yhteensä noin 30 km

Paikallinen Yacht Club

Honiara kaupungintalo

Keskustaan näkymä

Kaupungin lähiöitä

Kaupungin keskussairaala

Central Market

Jokaisessa talossa jossa on pienikin maapläntti kasvatetaan jotain viljeltävää ruokaa. Osa jalostaa tuotteita valmiiksi ruoka-annoksiksi, osa tuo torille tuoreet raaka-aineet, naiset saattavat taittaa matkaa jopa 5-6 tuntia päivässä tuodakseen tuotteensa myyntiin torille. Myytävät kalat ja äyriäiset on kalastettu edellisyönä tai samana aamuna.

Valmis lounasannos kalaa ja riisiä mausteineen on 1-1.5€ hintainen, ananas tai vesimeloni noin 15 senttiä/kpl. 

Juuri nyt on kookoksen, rapujen ja vesimelonin sesonki menossa, joulukuussa sesonkituote on kilpikonnat.

Eurolla lämmin ateria tuoreista raaka-aineista

Mbonegi Beach

Käytiin retken päätteeksi lorkkimassa!

Japanilainen huoltoalus Kinugawa Maru ajoi sisaraluksensa Hirogawa Maru kanssa tarkoituksella rantahiekalle karille 15.10.1942 klo 4.00,  japanilainen sotapäällikkö luuli olevansa niin paljon enemmän häviöllä taisteluissa että päätti tuhota nämä kaksi alusta tarkoituksella ettei amerikkalaiset saisi lastina olleita lääkkeitä, tarvikkeita ja ruokaa haltuunsa.  Lisäksi ajatuksena oli saada edea osa tarvikkeista japanilaisille joukoille ja siten pitää Henderson Field, lentokentäksi rakenteilla oleva alue jota japanilaiset hallitsivat. Pieleen meni, amerikkalaiset olivat tässä vaiheessa jo puilla paljailla eikä yhtään mitään ollut jäljellä, sota olisi voinut päättyä hyvinkin ihan toisin jos nämä tarvikkeet olisi päätyneet kuitenkin japanilaisille. Amerikkalaiset pommittamalla tuhosivat laivat rantahietikolla kariutumista seuraavana päivänä tuhoten lastin kokonaan. 

Toinen alus on noin 10 metrin syvyydessä 50m rannasta, toinen on ihan tuossa rannan tuntumassa ja snorklaten pääsee koko aluksen ympäri helposti. Jotenkin aavemainen tunnelma tuli tuossa hylyn tavoittamishetkellä, sodan olemassaolon konkretisoituminen ja tuhojen ja menetysten tunne tuli lähelle. Tiettävästi kukaan ei kuollut laivojen karilleajossa, mutta ajatus yhteensä yli 50000 kuolleesta sotilaasta tässä lahden alueella oli hyvin konkreettinen. Tammikuussa 1943 Kinugawan miehistöstä 75 miestä oli potilaana kenttäsairaalssa johon jenkit hyökkäsi ja tappoivat kaikki potilaat.

Hirokawa Maru ja Kinugawa Maru amerikkalaisten pommituksen jälkeen palavana rantahiekassa

Opas mittasuhteena tuolla oikean alanurkan seuduissa

Tenaru Waterfalls

+30 astetta ja ilmankosteus 99%. Noin 12 km viidakossa ja yhteensä viisi tuntia kävelyä josta puolet paljain jaloin ja suorassa auringonpaisteessa, 25000 askelta, 30 kertaa joen ylitys kaahlaten (osa puoleen reiteen syviä ja virtaus kova), 8 litraa juomavettä ja kaksi kookosta, pullollinen aurinkovoidetta, puoli pulloa hyttysmyrkkyä (täällä Malaria on yleinen). Mutta Tenaru-putoukset on nähty nyt.

Suoraan sanottuna, ei ollut vaivan arvoinen, olipahan elämäni kauhein retki missään ja ikinä.

Ja matka jatkuu!

Nyt toivutaan loppupäivä tuosta kävelyretkestä, eipä kaipaa enempää ohjelmaa tälle päivälle.

Huomenna päivällä lennähdetään Australiaan Brisbaneen, yövytään siellä ja ylihuomenna sitten taas Nadiin, Fijille. Yövytään sielläkin ja lauantaina lennetään ensin Fijin suurimman saaren toiselle reunalle Suvaan ja sieltä Tuvaluun. 

Solomonsaaret on ollut mukava ja mielenkiintoinen paikka. En ole koskaan ollut kiinnostunut mistään sotahistoriasta, vaikka historia itsessään on aina ollut kiinnostavaa, mutta kun Solomonsaariin on tässä tutustunut niin on herännyt mielenkiinto toisen maailmansodan tapahtumiin ihan eri lailla. Ja ihan hirveästi uutta on taas tutustumisen myötä opittu. Matkailu todellakin avartaa, eikä pelkästään uusien paikallisten kulttuurien suhteen vaan 9mankin historian tiimoilta.

Vielä viimeiset neuvot Solomoninsaarten hallitukselta matkaajalle lentokentällä ❤️