Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

Uusi-Kaledonia on virallisesti osa Ranskaa, joskin omaa hyvinkin paljon itsepäätäntävaltaa. Vuoteen 1998 asti Uusi-Kaledonia oli Ranskan merentakainen itsehallintoalue, 1998 se sai itsenäisemmän statuksen. Viimeksi vuosi sitten eli marraskuussa 2018 maassa on äänestetty itsenäisyydestä ja selkeä enemmistö halusi pitää nykyisen aseman osana Ranskaa voimassa.

Maa koostuu saarista, asukkaita on noin 250000. Kanakit (40% väestöstä) ovat alkuperäisväestöä ja lähtöisin Vanuatulta. Eurooppalaisia mamuja on noin 20% väestöstä ja loput sekalaisia mamuja sieltä täältä.
Ja kuten aina ranskalaisilla, niin täälläkin on selkeä syy intressille pitää Uusi-Guinea Ranskan siirtomaana, vastoin YK:n vastalauseita ja julistuksia 1986: Nikkelikaivokset. kaivoksilla on köyhdytetty alkuperäisväestöä, huononnettu heidän koulutustasoaan ja heikennetty asemaa ylipäätään. Monet kanakit ovat kaivosten ilmaannuttua hakeutuneet niihin töihin ja koulutustaso alkuperäisväestöllä on jäänyt heikoksi. Luontoa myös on pilattu Talvivaaran tyylillä vuosikymmeniä. Kaivosten tuotto ja omistus on tietenkin täysin ranskalaisten hallussa, kuinkas muutenkaan.

Virallinen kieli on ranska joskin englantia puhutaan esitietojen mukaan kaupungeissa ja turistikohteissa. Muutaman päivän kokemuksella voidaan todeta että ihan joka ainoa tapaamamme ihminen ainakin yrittää puhua englantia ja ovat hirveän mielissään kun osataan edes jonkin verran ranskaa. Eri blogien perusteella englannin osaamisen taso ei liene kummoinen kuitenkaan, joten ranskankielen taidon pieni teroitus tuleme tarpeeseen. Niinpä olen lueskellut kaikkia turisti-infoja ranskaksi, ihan vaan lämpimikseni.

Sydneystä lento kestää 2,5 tuntia ja aikavyöhyke sama kuin Sydneyssä. Lensimme pääkaupunkiin Noumeaan jota kehutaan kiinnostavaksi ja kauniiksi kaupungiksi, asukkaita noin 100000. hotellihuone on Hotel Le Lagoonista melkein kaupungin keskustasta, lähellä rantoja mutta myös tapahtumia, eikä heti yökerhojen vieressä mikä kuulostaa hyvältä, ja kehuttu parhaaksi hyvän tason butiikkihotelliksi. Hurjan hyvä ja ystävälliven palvelu jo saatiin hotellista kun kyseltiin hakisivatko meidät kentältä. no vot, heti järjestyi. Otettiin superior sviitti jossa onkin kaksi tilavaa huonetta, makkarin kokoinen kylppäri ja iso terassi oleiluun, hintaan sisältyy myös lauttaliput lähisaarille, tenniskentän ja SAUNAN käyttö. Avattiin telkkari ja ekana kuului Finlandia-hymnin alkusävelet 😂. Ihan kuin ois kotiin tullut.

Nyt arvomme helikopterilennon, veneenvuokrauksen, reittilautan ja ryhmäretkelle osallistumisen välimaastossa mikä olisi ohjelma. ollaanhan täällä viikko mutta yllättävästi aikaa kuluu saarien väliseen liikenteeseen, ja liikkumisen hintakin on hyvin eurooppalainen. 

L’Anse Vata

Olohuone

Makuuhuone ja kylppäri

Hotellin terassilta näkymiä

Hotellihuoneesta luvattiin osittainen merinäköala, ja se saatiin.

Lentokentällä (noin 1/3 Oulun kentän kokoinen) passintarkastuksessa tylsistyneen näköinen mutta ystävällinen nuori mies ottaa meidän passit tervehtien ranskaksi, kuten kaikki täällä aina tuntuu tekevän, vaihtaa englanniksi kun englanniksi vastaan tervehdykseen. En ihan luota ransakankielen taitooni passintarkastuksessa asioinnissa. Nuori mies ottaa siis passit, tutkii ne yhdessä maahantulokortin kanssa (jaettiin koneessa ihan kaikille, enemmän kysymyksiä kuin Australian tullissa) ja kohta silminnähden hämmentyneen miehen kanssa käydään dialogi:

- niin siis että niinkuin.. että miksi te tänne tulitte? niinku turisteja? lomalla?

- juu kyllä. lämmittelemässä.

- ja kauanko olette maassa?

- 6 päivää

-Täh? kuusi päivää?

-juuuu. Melko kaukana kotoa...

Hyvin kiero hymy nuoren miehen kasvoilla kun palauttaa passimme.

Mutta ei saatu leimoja 😭

Le Meridien hotellin uima-altaalla päiväretkellä, paras allasalue ja ranta ihan vieressä myös. 5000XPF/2hlöä aurinkotuolit ja pyyhkeet/päivä.

Käytännön asioita

Maan valuuttana toimii paikalliset frangit (XPF) joita ei tunnu pystyvän ostamaan yhtään missään päin maailmaa valuuttapisteistä tai pankeista. Lentokentällä on kyllä aulassa automaatti ja siitä saa käteistä ja valuutanvaihtopisteitä on useita myös, ei huolta. Sama frangi on käytössä myös Ranskan Polynesiassa. Tällä hetkellä 1000 XPF= 8,36€. Hintoja tosi  näkee mainoksissa myös euroissa.

Paikallisbussiverkko on erittäin kattava, turisti voi ostaa yksittäisen matkalipun 400 xpf tai ladattavan prepaid-kortin jolta maksetaan leimaamalla kortti lukijassa autoon mennessä ja uudemman kerran poistuttaessa ja automaatti veloittaa kortin saldoa matkan mukaan. Keskusta-alue jaetaan kahteen zoneen ja yhden zonen hinta on noin 250 xpf. Ainakin meidän hotellin aulasta sai ihan paperilla tosi kattavan paikallisbussikartan linjoineen, ja firmalla on nettisivut myös (www.taneo.nc). 

Prepaid sim kortteja saa OPT-puhelinfirman toimistoista, yksi lentokentällä mutta oli eilen jo kiinni kun meidän kone saapui, sekä keskustassa paikallisesta postitoimistosta. Netistä voi myös ladata suoraan nettiaikaa esim. Bluewave-nimiseltä wifi-firmalta.

Hintatasoa on ennen tuloa luetuissa kirjoituksissa mainittu hyvin kalliiksi, lähinnä Suomen hintatasoksi, saapa nähdä. Illallinen rantaravintolassa kahdelle ja juomana olut oli noin 3000 XPF. Kahden hengen pieni mutta erinomainen sushiateria ja yksi olut noin 3500 XPF. Meikäläisen tavallisen pizzan kokoinen yksi lätty hotelliin kuskattuna, kylmänä eikä edes erityisen maukas, oli jo 4000 XPF eli 30€!

Hanavesi on juotavaa ja ihan hyvää vettä, ainakin parempaa kuin oululainen hanavesi.

Adaptereita ei tarvita, virtapistokkeet on prikulleen kuin Suomessa. 

Pankkiautomaatteja on tiheästi ja kortilla voi maksaa ihan joka paikassa.

Tavalliset ruokakaupat eivät saa myydä alkoholia keskiviikkoisin,  perjantaisin, lauantaisin, sunnuntaisin tai arkipyhien aattoina klo 12 jälkeen. Samoin juhlapyhien aikana on täysin kiellettyä myydä alkoholia. Ravintolat saavat toki tarjoilla myös em. aikoina. Huoltsikalta ei sitten saa edes sixpäkkiä. Paikalliset alkot saa myydä edellä mainittuina aikoina myös viiniä ja viinaa mutta ei olutta. Ranskalaista logiikkaa 👍🏾

Paikallinen musiikki on hyvin karibilaishenkistä, ripaus afrikkalaista rytmiä ja ranskankielistä reggaeta. Eli hyvin.. öööööh...  mielenkiintoista. Ja se soi ihan joka paikassa. Ja kovaa.

Suurin Noumean kaupungin julkisista rannoista, Anse Vata.

Venetakseilla kuljetaan pääsaaren läheisille pikkusaarille muutamalla eurolla suuntaansa.

Toinen kaupungin julkisista rannoista, Baie des Citrons

Siinä voi vaikka haaveilla kaukomatkailusta

Le Ponton

Päivän lorkkimisretki tehty Le Ponton-ravintolaan. 
Kyseessä on Korallimeren reunamilla oleva ravintola joka on käytännössä nimensä mukaisesti ponttoonilaituri katoksella. Retken hintaan kuului nouto hotellista ja kuljetus venerantaan, venetaksimatka ravintolaan, paikallisista merenelävistä tehty kahden ruokalajin lounas ja vapaata vesiurheilua koko päivä.

 

Koralliriutat oli kohtuukuntoiset, varsinkin aamusta vesi kirkasta ja näkyvyys hyvä. Päivän aikana tuuli yltyi jonkin verran ja samensi vettä mutta snorklaamiseen oli kyllä poikkeuksellisen hyvät olosuhteet. Lasten kanssa paikka on loistava, snorklaamaan pääse tasanteelta ja jos ei veteen halua ollenkaan voi veden alle nähdä käytävästä joka on rakennettu ponttoonin ja vedenpinnan alle.

Ruoka oli loistavaa, jälkkäriin tosin ei taivuttu kun itse pääruoka oli jo todella runsas: Papukaijakalafile, ananas-inkivääripikkelsiä, bataattipyrettä, tuoresalaattia, mausteista kurkkusalaattia ja dijon-sinappia.

Retki lounaineen sekä pari olutta ja viiniä maksoi yhteensä 26000 XPF eli noin 220€ kahdelta. Meistä oli ihan hintansa väärti.

Ile aux Canard

Parin minuutin taksivenematkan päässä Anse Vatan rannasta on pieni Ankkasaari, Ile aux Canard. Venematkan hinta on 1250 XPF/nokka, meillä tuo kuului hotellihuoneen hintaan eli hotellista saimme voucherit. Anse Vatan rannan puolivälissä on turistitoimisto, erinomainen sellainen, jonka rannasta keltaiset taksit lähtee, ja sieltä saa myös ostettua lipun taksiin. Lippua ostaessa sovitaan myös noutoaika.

Saarella on ravintola, paljon lepotuoleja varjoineen, isommalle seurueelle omia rantamajojakin. Tuolit ja varjo kustantaa 2500XPF/koko päivä. Snorkkeleita, maskeja ja räpylöitä voi vuokrata. 
Ranta on pääasiassa matala, kaloja kohtalaisesti ja jonkin verran koralleja, mutta soveltuu myös hyvin pienten lasten rantaleikkeihin ja uimisen opetteluun kun ranta on pitkälle matala eikä tässä ole virtauksia. Jonkinlaiset tossut kannattaa ottaa mukaan, ranta on pääosin korallimurskaa hiekan lisäksi.

Noumea

Lämmintä 27, mukavasti tuulee kuitenkin eikäole horveän kosteaa joten tehtiin kävelylenkki uimisen sijaan.

Bussilla hotellin edestä keskustaan ja sieltä noin 5km kävely takaisin hotelliin. Tulipahan samalla nähtyä kaupunkia. Ihan sama miten täällä kulkee, ei voi välttyä erinäisten mäkien kiipeämiseltä, ja jalkakäytävät on todella surkeat jos kadun reunasta edes ylipäätään löytyy sellaista. 

Onhan tämä vähän sellainen paikallinen muhos tai puolanka, ei mikään kovin kaunis kaupunki, mutta aika matalasti rakennettu ja merenrantaakin voi kävellä jos niikseen tulee. 

Yhteenvetona sanoisimme että...

Rauhallisen ja turvallisen oloinen paikka, siistiä, kaikki toimii ja on järjestyksessä. Ihan äärettömän ystävälliset ihmiset! Hyvin eurooppalainen paikka, todella kallis (oikeasti Suomen hintatasoa), sesongin ulkopuolella vähän tekemistä uimisen lisäksi, turismin infrastruktuuriin voisi vielä panostaa niinkuin taitaa olla paikallisilla aikomuskin. Helppo matkakohde, takuulämmintä, varmasti kaikkien makuun ruokaa ja juomaa löytyy. Helsingistä Finskillä pääsee Japaniin Osakaan suoralla lennolla ja Air Caledonia lentää Osakasta suoraan Noumeaan, eli ei ole vaikea tänne tullakaan. Ranskankielentaito ei ole ollenkaan välttämätön ainakaan tässä pääkaupungissa tai turistikohteissa.

Jos tulisin toiste vuokraisin auton 2-4 päiväksi ja lähtisin kiertämään tätä pääsaarta. Sen jälkeen tekisin retkiä muille saarille, Ile de Pins ja Ouvea erityisesti. Eli pari viikkoa olisi sopiva matkan pituus. 

Me rupeamme tässä pian pakkaamaan ja katseet käännetään koilliseen eli Vanuatulle.

Nousussa Noumean kentältä