Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

Blogin päivittämisestä

Matkan loppua kohden kuvien määrä moninkertaistuu ja juttua riittää. Näiden sivujen toiminta menee huonommin päivitettävään muotoon mitä enemmän latautuvat tavaraa sivulle on laitettu, ja varsinkin videot nopeasti hidastaa sivun toimintaa joten pakko lisätä samalle maalle useampi sivu ihan blogin käytettävyyden ja luettavuuden takia.

Että Sorry nyt jos jota kuta tää häiritsee. Ette edes arvaa kuinka hirveästi kuvia ja vielä laittamatta mihinkään facen ja blogin täyttämisen jälkeenkin! Nyt oon ottanut jo yli 4000 kuvaa ja videoita muutamia tunteja siihen päälle. Onneksi on vielä viikko lomaa kun on tultu kotiin, kuvat on järjestettävä edes kotikoneelle arkistoon asianmukaisesti.

Pahoittelen tässä välissä nyt samalla hirveää suomenkiletä tässä blogissa, en jaksa korjata kaikkia autocorrectin hienouksia. Lisäksi tää mun salamasormijärjestelmä iPadin näppäimistöllä ei aina ole ihan toimiva, laite ei pysy aina perässä mun ajatuksenjuoksussani. Kuvat on otettu pääasiassa mun IPhone kuutosellani, jonkin verran pienellä Panasonicin kameralla ja videoista suurin osa GoPro kameralla jolla myös Still kuvia otettu. Ihan aina en ole jaksanut kaikkia kuvia siistiä ja rajata ja kääntää horisonttia vaateriin jne, antakaa anteeksi sekin, ehkä mä joskus korjailen ne sit myöhemmin... Selittää siis vaihtelevaa ja huonoa kuvanlaatua, järjestelmäkamera ei kumpikaan innostunut raahaamaan näin pitkälle matkalle mukaan, mutta on sitä kyllä kaivattu kerran jos toisenkin eläinten kuvia ottaaksemme. Ehkä sitten ens reissulle..? 

Mulle saa laittaa viestiä jos jossain kohtaa on kuvat ihan vinksin vonksin tms, mielellään kertokaa siis mikä kuva ja millä laitteella blogia luette ja mikä selain käytössä. Välillä käy niin että kun padilla tätä kirjoittelen ja muokkaan niin vieressä saman firman koneella onkin vähänerilainen näkymä, ja jollain ihan muulla laitteella jopa kuvat eri päin kuin mun versiossa.

Hotellissa on aina näin yön tunteina niin hyvä päivittää blogia kun kukaan muu ei yöllä käytä nettiä, Markku nukkuu ja minä normaaliin tapaani valvon tuonne 3-4 korville (sitten nukun muutaman tunnin ja aloitan ennen yhdeksää tuskastelemaan kun Markku vieläkin nukkuu! Mitä ajantuhlausta!!!).

Mutta Uusi-Seelannissa ollaan siis edelleen.

TranzAlpine juna Christchurch-Greymouth

Uusi-Seelannin eteläsaaren Länsirannan tuntumassa on korkea vuoristo joka on paikallisittain Southern Alpes. Tän vuoriston yli ja 15 tunnelia pitkin myös ali menee TranzAlpine junan reitti idästä länteen. Matka kestää kuutisen tuntia ja juna on samanlainen kuin Wallingtonistakin oli Christchurchiin, eli oikein hyvä ja valokuvausvaunukin löytyy, nyt vetureita on kaksi yhden sijaan. Talvella Alpit on lumen peitossa ja silloin vetureita on kolme. Juna kulkee päivittäin ja hintaa lipulle tulee noin 170€/nokka/suunta. Me tehdään matka molempiin suuntiin, ollaan Greymouthissa kaksi yötä ja käydään ihailemassa näköaloja, merta ja sen eläimiä ja kuumilla lähteillä. Muutoin Greymouthiin 10000 asukkaan kaupungissa on retkitarjontana ainoastaan tunnin tutustumiskäynti paikallisessa oluenpanimossa. Ja baari, rautatieasema, sairaala, poliisiasema ja koulu. Christchurchiin palataan vain olemaan yksi yö ja heti seuraavana aamuna lento sitten Melbourneen.

TranzAlpinen matka

Greymouth

Greymouthin kaupunki on syntynyt kullankaivajien tukisatamakaupungiksi aikoinaan. Kultaryntäys oli täällä lyhyt ja melko niukka, ja pian siirryttiinkin kaivamaan hiiltä. 1970-luvulla hiilivarannotkin oli sitten kaivettu loppuun ja kaupungin merkitys on vähentynyt sen myötä. Myöhemmin on löydetty uusia esiintymiä ja kaivosteollisuuden edelleen työllistää alueella, mutta mm. kuljetus on siirtynyt laivoista juniin ja maantielle, joten työllistävä merkitys on pienempi kuin ennen. Turismista on yritetty rakentaa uutta tukipilaria alueen taloudelle, vaihtelevalla menestyksellä, kasvussa kuitenkin, ja maanviljely ja karjatalous on myös suuri tulonlähde. Greymouth on edelleen eteläsaaren länsirannikon suurin ja merkittävin kaupunki, vaikkei asukkaita olekaan kuin 9800, eli neljäsosa koko länsirannikon asukkaista. 

Oleellisimmat turismin vetonaulat on kuitenkin parin tunnin ajomatkan päässä etelämpänä, Uusi-Seelannin korkeimmat vuoret Mount Cook ja Mount Tasman, sekä niiden rinteillä olevat jäätiköt joille mennään piknikille tai laskettelemaan. Lisäksi tuliperäisellä saarella on tietysti kuumia lähteitä myös ja niistä osaan pääsee uimaankin. Greymouth on eniten vaeltelijoiden ja kalastusintoilijoiden aluetta, sekä tukikohta suunnata etelämmäs bussilla rautatien päätepysäkiltä. Ja sitten on ne turret kuten me, käy täällä kääntymässä kun haluaa matkata tuon vuoristoreitin junalla.

Hotelli on valittu hirveän pohdinnan ja perusteellisen taustatyön jälkeen tarkoin: Kingsgate oli ainoa hotelli joka nimitti itseään hotelliksi eikä motelliksi. Ja sijaitsee kaupungin keskustassa ja lähellä rautatieasemaa. Hyvin kulunut ja 70-luvulle sisustuksen osalta jämähtänyt, puhdas ja siisti hotelli jonka sviitissä asuisi puoli heimoa, niin on tilaa hyvin. Eli sanoisin noin 80 neliötä kaksiota. Ja kiva näköala paikalliselle joelle, mukava henkilökunta. Paikanpäällä selvisi että hotelli on kaupungin korkein rakennus ja meillä on sviitti ylimmän kerroksen paraatipaikalla, eli tällä kertaa asutaan paikallisessa näköalatornissa.

Kaupunki on hyvin samaa tyyliä kuin hotelli; vähän nukkavieru, pieni ja herttainen, monen kertaan tekohengitystä paikkailla mutta sitkeä sissi ja pysyy vaan hengissä. Viimeisin iso maanjäristys on tapahtunut 1929, rakennuskanta on siis suurelta osin 30-luvulta. Eikä tietenkään täytä enää nykyaikaisia maanjäristyksen kestävyysvaatimuksia, mutta pankit ei myönnä enää lainoja näille rakennuksille peruskorjauksiin. Joten täällä eletään koko ajan veitsenterällä ja odotellaan isoa maanjäristystä.

Kaupungissa on ollut parhaimmillaan 47 hotellia, rantabulevardi täynnä baareja ja ravintoloita, joskin asukkaita ollut silloinkin vain tuhannenkunta enemmän kuin tänään. Ja tänäpäivänä on kuusi hotellia, vaikkakin kaupungin kautta länsirannikon alueelle kulkeutuu noin kaksi miljoonaa turistia vuosittain. 

Meidän hotelli. Kuvassa jotenkin kiteytyy kaikki, kiinalaista turistibussin myöten 😂. Mut oikeasti, hotelli on hyvä.

Grey river

Hiljainen on kylänraitti lauantaina neljän korvilla. Töistä on jo päästy, kaupat menneet kiinni ja viikonlopun viettoon valmistaudutaan. Varmaan saunatkin lämpiämässä. Ulkona kaunis aurinkoinen ilma mutta lämmintä varjossa noin 19, auringossa tarkenee oikein hyvin. Eli ihan just niinkuin kesäinen lauantai-iltapäivä Suomessa.

Täällä kans tunnutaan tykkäävän hienoista ja taidokkaista graffiteista, muutamia kuvasin malliksi. Muutamia talojen perustuksia on jätetty maanjäristysten tuhojen muistomerkiksi sinne tänne, myös Greymouth on saanut osansa tuhoista.

Junassa kannattaa käyttää kuulokkeita jotka junayhtiö tarjoaa ihan huippuhyvän opastuksen kera. Hurjan paljon historiaa, maorikulttuuria, kieltä ja paikallisia tarinoita tarjolla junalipun hinnalla, netistä ei löydy esim. Greymouthista juuri mitään verrattuna junan turreopastuksiin.

Juna-asema

Punakaiki

Pancake rocks, maoriksi Punakaiki, on kalkkikivimuodostelmat Greymouthista pohjoiseen rannikolla, noin 40 min ajomatka. Tiedetään miten, muttei miksi juuri täällä, kalkkikiveen on muodostunut paikoin pannukakkukasojen näköisiä muodostelmia. Kalkkikivi kun muualla samanlaisissa olosuhteissa ei tee samaa. Rannikko on pitkältä matkalta luonnonsuojelualuetta ja liikkumista on rajoitettu tällä alueella. Paikoin on tehty varsin mukavasti kuljettavia polkuja joiden varrella on alueen ekosysteemiä, kasveja ja eläimiä sekä ilmastoa käsitteleviä ja esitteleviä infotauluja. Myös pyörätuolilla pääsee suurimpaan osaan paikoista. 

Näköalapaikka kaivosmiesten muistoksi

Sunnuntaibileet

Satuttiin kaupungin keskustassa sunnuntaina iltapäivällä paikalliseen kyläjuhlaan. Missään ei kyllä mainostettu mitään tapahtumaa, mutta niinpä oli keskustan aukiolla pienimuotoiset käsityömatkkinat, pop up ravintoloita toistakymmentä ja lavalla livemusiikkia. Bändi soitti Beatlesia, CCRää ja poppia, ihmiset nautti ruokaa pöydissä ja seisaaltaan ja pehmiksiäkin oli jälkkäriksi tarjolla. Upea aurinkoinen ja lämmin ilma kruunasi bileet. Paikallisessa taidegalleriansa oli näytillä tuohivirsuja ja suokuvia, bändin jälkeen soitti hanuritaiteilija tangoja ja metrilakuakin oli myynnissä. Oli olo kuin kotimaassa. Iltamyöhällä kuului livemusiikkia vielä hotelliinkin, genre vaihtui hevin puolelle vähän myöhemmin.