Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

Mordor

Niin. Tänne ei pitänyt ollenkaan tulla tällä matkalla, vaan vasta ensi talvena. Kauan on ollut haaveissa tämäkin maa nähdä, mutta en edes kuvitellut että tänne tultaisiin nyt. Kun Australia osoittautui niin suureksi pettymykseksi kuin se osoittautui, ja mietittiin minne mentäisiin sen sijaan, Uusi-Seelanti valkkautui kohteeksi käytännön syistä. Lähellä, halpa ja nopea tulla Australiasta, ei ole sadekauden alueella eikä hurrikaaniriskivyöhykkeellä.

Tarkoitus oli matkailla vain junalla, mutta se pisin pätkä eli Auckland-Wellington kaikki junat oli loppuunmyyty seuraavat kaksi viikkoa, joten pakko lentää. Välimatka on kuitenkin 1200 km eli Suomen päästä päähän joten 11h bussimatka ei herättänyt intohimoja. Mutta muut pätkät sitten junalla, kiinnostavin on Tranz Alppien juna Christchurchista Greymouthiin, vuoriston yli kulkeva junamatka jota on kehuttu todella paljon eri puolilla blogeissa ja keskusteluissa.

Tähdellä merkityt paikat on käyntikohteina, eli Auckland, Wellington, Christchurch ja Greymouth

Auckland

Kolmasosa uusiseelantilaista, eli hiukan vajaa 1,5 miljoonaa asuu Aucklandissa. Alue on hyvin tuliperäistä, joskin edellisestä tulivuorenpurkaukset on 600 vuotta. Tuliperäinen, kostea ja viileähkö ilmasto ja maaperä taas on puolestaan erinomainen viininviljelylle, josta tässä maassa ollaan selvästi erittäin ylpeitä. Jo valtakunnan suurimmassa lentoyhtiössä on turreluokassakin tarjolla viininmaistiaiset sopuhintaan.

Meistä hienoa on maorikulttuurin näkyvyys joka paikassa. Paikannimet on maoriksi hyvin suurelta osin ja alkuperäiskulttuurista kertovia kylttejä ja tiedotteita runsainmitoin. Hienoa 👍🏾.

Helmikuu on lämpöisiä ja vähäsateinen kuukausi, eli parasta turreaikaa. Kylmähän täällä tulee suomalaiselle, lämpötila on nippanappa 20 asteen normaalimmalla ja paremmalla puolen, ei siis mikään kukkaleninkikeli täällä näin lämpöisimmilläänkään. Toisaalta, keskivertoskandinaavi, joka ei ymmärrä lämpimän päälle mitään, ei tukehdu täällä myöskään, ja vaelluksen, niin maalla kuin kaupungissa, keli on mitä parhain. Uimavesiä ei ole mun makuun, merivesi on näin lämpöisimmillään vilakat +22 astetta.

Skytower Auckland

Eteläisen pallonpuoliskon korkein näköalatorni on Aucklandissa. Varsinainen näköalatasanne on 60. kerroksessa eli 223 metrissä. Mikä ei ole paljon maailman mittakaavassa, meidän reissullakin korkein on edelleen ollut Hongkongin Sky100-torni ja 400 metriä. Mutta hienot näkymät!

Aucklandin satama on mukavasti kaupungin keskustassa. Lautat lähisaarille, risteilyalukset, huviveneet ja vesitasokoneet on sulassa sovussa samoilla huudeilla. VOR myös poikkeaa tässä satamassa.

George towniin rekisteröity upea, 130 jalkainen purjelaivaksi laskettava yksilö Janice of Wyoming myös löytyi satamasta

Janicen kotisivulla kerrotaan tästä 45 tonnin kölin omaavasta kaunottaresta:

Janice of Wyoming is a 130 ft (40m) sloop designed by Ed Dubois’ team in Hampshire, UK and built by Alloy Yachts International in Auckland , New Zealand .She has a beam of 28.54 ft (8.7m) and draws 13.12 ft (4.00m). The yacht is Alloy Yachts’ 31st project and the 12th Dubois design. “Janice” began construction in June ’03 and was launched in March ’05. She has a very low profile superstructure and a high performance hull in the classic maritime colors of flag blue and white. Alloy Yachts’ own captive winches, a carbon fiber rig from Southern Spars plus a wardrobe of 3DL Aramid/carbon sails from North Sails’ Auckland loft ensure that she will be fast and easily handled in a wide variety of wind conditions.

Vesitasolento

Vesitasolla lentäminen on ollut aikomuksena koko matkan mutta sopivan kulkupelin puuttuessa jäänyt tekemättä. Nyt sitten järjestyi tämänkin.

1961 rakennettu DeHavilland vesitaso oli alla kun lennettiin 500-1500 jalan korkeudessa Aucklandin ja lähisaarten ympärillä. Täytyy sanoa että enemmän tykkään helikopterista, näkymä on parempi ja vähemmän tärinää. Eli sori noiden videoiden laadusta jo etukäteen, tärinä ja potkurin ilmavirta pilaa kuvanlaatua

Ruuhkaa kiitotiellä

Tuorein saari, vain 550v vanha, kraateri nukkuu

Wellington

200000 asukkaan kaupunki pohjoissaaren eteläkärjessä, Uusi-Seelannin pääkaupunki. Ympäristökunnissa, neljä kpl, asuu toinen mokoma 20000 ihmistä. Eli melkoisesti pienempi kuin pohjoisen Auckland. Wellington on maan kulttuurin, elokuvateollisuuden ja taiteen keskus. Täällä asuu kaikki merkittävät näyttelijät, taiteilijat ja elokuvaihmiset, myös Peter Jackson. Taru Sormusten Herrasta on kuvattu näillä hoodeilla, kun Hobitti-elokuvia on kuvattu Aucklandin lähistöllä. Pingviinejä asustaa jo Eellingtonin kulmilla, paikallisella kaupungin alueen uimarannalla on käyttörajoituksia pingviinien pesimäaikana. Wellington sijaitsee pohjoisiin pituuspiireihin nähden Portugalin tasolla, Rovaniemi sijoittuisi jo Antarktiksen jäätikölle. Valaiden, hylkeiden, delfiinien ja pingviinien katselu elokuvamaisemien lisäksi tuntuu olevan tärkeimpiä tekemisiä tällä alueella.

Hotellihaaveri Wellingtonissa

Wellington vaikuttaa oikein mukavalta. Ekaa kertaa tällä matkalla, ja ikinä itse asiassa, kävi niin että varattu ja maksettu hotellihuone ei löytynytkään hotellin kirjoista. Hotellien varaamisen ja ainakin pläräämiseen käytetään aina Supersaveria (hotels.com), booking.comia tai Agoda. Kaikista jo reilun vuosikymmenen kokemus ja hyvin toimineet. Hotellin valitsen siis niin että selaan kaikilta noilta broukkereilta hotellivaihtoehtoja kulloisellekin tarveharavoinnilla, tän matkan aikana hakuehdoilla kaupungin keskusta, vähintään 4* ja arvostelut 4-5/5 tai 8-10/10, riippuen sivustosta, langaton Wi-Fi pitää kuulua huoneen hintaan ja huoneessa. Luen arvosteluja näiltä sivuilta ja lisäksi Tripadvisorista ja tutkin kaupungin karttaa myös. Yleensä noin saa valittua muutaman hyvä ehdokkaan, hinta karsii yleensä vasta tässä vaiheessa vielä jonkun pois. Hotellin omilla sivuilla käyn ehdottomasti aina kun ehdokkaat on näin rajattu, usein hotellin saa halvemmalla suoraan omilta sivuiltaan, tai ainakin jotain ihan rahanarvoisia lisäetuja vaikka maksaisikin itse huone saman, esim. aamiaiset kaupan päälle jne.

Oltiin varattu ihan Ok 4,5* hotellista deluxe huone, aikaa hintava meidänkin budjetilla eli 250€/yö, mutta vaikutti hyvältä ja sijainti loistava mikä minulle oleellisimpia asioita. Agoda ilmoitti että varaus Ok, maksoin sen, sain Mailissa normaaliin tapaan leimatun voucherin ja kaikki Ok.

Saavuttiin hotelliin ja respan neitokainen kertoo että he ovat kyllä ilmoittaneet Agodalle että heillä on täyttä ja huonetta ei meille ole siten varattu. Agoda vain jätti kertomatta meille mutta 750€ kelpasi kyllä. No, rahojen palautus on hoitamassa, ei tässä hätää. Alunperin varatuissa hotellissa Tarjosivat meille kolmen yön deluxe huoneen sijaan yhdeksi yöksi sviittiä merinäköalalla, hinta vaivaiset 700€/yö. No eipä otettu, ei.

Ei muuta kuin padi käteen ja selaamaan missä on tilaa ja millä hinnalla, pikaa lintua ja mars suoraan Hotellin respan tiskille kinuamaan huonetta. Ilmeisesti nykyaikana vähemmän ihmiset tulee hotelliin asumaan suoraan kadulta sisään lompsien, jonkinasteisen hämmennyksen aiheutamme. Mutta tiskillä sama huone jota netistä katsoimme maksoikin satasen vähemmän ja saatiin heti asuttavaksi vaikka check in aika ei vielä ollutkaan.

Erittäin usein, lähes aina, laitan varauksen jälkeen mailia hotelliin, milloin huoneen suhteen tai meidän tulojaan takia, kyselen lentokenttäkuljetusta tai hotellin jotain palveluita. Samalla varmistan tavallaan että ovat tietoisia tulostamme, varsinkin jos tiedetään tulevalle poikkeukselliseen aikaan. Juuri tällä kerralla en sitä tehnyt kun ei ollut mitää kysyttävää tai informoituja. Mutta jatkossa taatusti teen, joka kerta.

Joten hotelli vaihtui lennosta mutta hyvä löytyi tilalle, 3* perushotelli jonka sijainti ensimmäistä parempi, netti toimii ihan Ok, ystävällinen palvelu, hiljainen talo ja meille tärkeät palvelut löytyy.

Ehkä, mutta vain ehkä, jatkossa sisällytä hotellihakuun myös kolmen tähden hotellit...?

Kaapelivaunu

Kaapelivaunumatka on alettu rakentamaan 1902, tekniikka uusittu 1970 luvulla ja edelleen käytössä. Vaunu lähtee ihan keskustasta ja menee noin 10 minuutin välein lyhyen matkan Luonnontieteellisen puutarhan ja Kaalivaunumuseon liepeille. Ylhäällä on myös hyvä valokuvaustasanne ja näköalapaikka alhaalle kaupunkiin. Edestakainen lippu maksaa 5€/nokka.

Zealandia

Ihan uskomaton paikka!

Uusi-Seelannissa alettiin huolestua vierasperäiseen kasvien ja erityisesti eläinten vaikutuksesta alkuperäislajistoon, ja 70-luvulla alettiin suunnitella Zealandiaa. 1999 pystytettiin lopulta 7km pitkä, 3m korkea aita 10 minuutin ajomatkan päähän pieneen laaksoon Wellingtonin keskustan liepeille ja alettiin määrätietoisesti pelastaa alkupetäiskasvistoa, biodiversiteettiä ja eläinlajistoa. Kuusi sukupuuttoon kuollutta lajia on pystytty herättämään eloon ja kymmenien erittäin uhanalaisten lajien yksilömäärä moninkertaistettua, kiitos Zealandian. 

Tässä luonnonsuojelualueella on siis aidalla ja melkoisilla turvatoimilla vapaaehtoisvoimin eristetty kaikki alkupetäislajistoon kuuluvat eläimet ulkomaailmasta, linnuilla toki vapaa kulku. Metsän ja pohjakasvillisuuden on annettu kasvaa omassa rauhassaan, joitain kasveja on istutettu. Myös kasvillisuudesta jatkuvasti kitketään pois Pahimmat tulokkaat saarilla on olleet nisäkkäät. Alkuperäislajisto koostuu lähinnä linnuista, jotka on tottuneet piiloutumaan näköaistilla saalistajien toisten lintujen varalta, ja hajuaistilla saalistajille nisäkkäille ja vastaaville maalaisille nämä on olleet helppoa saalista. Rotat ja kissat on olleet kaikkein pahin, mutta myös koirat, ihminen ja nopeasti lisääntyvät kanit etc. Uusi-Seelannissa on eniten maailmassa lentokyvyttömiä lintulajeja, myös edelleen hengissä olevia sellaisia.

Sisäänpääsy ja 2,5 tunnin opastettu, loistava kierros maksoi noin 30€/nokka. Opas oli aidosti innostunut ja osaava herrasmies joka jaksoi kertoa linnuista, kasvillisuudesta, historiasta ja eläimistöstä sekä puiston ylläpidosta ihan hengästymiseen asti. Ja puhui niin loistavaa englantia, me oltiin 11 hengen ryhmässä ainoat ei englantia äidinkielenä puhuvat yksilöt eikä ollut ollenkaan vaikea seurata opastusta. Olisin mielelläni jatkanut vielä 5 tuntia tämän oppaan seurassa kulkua puistossa.

Eteläsaarten viiriäinen

Kaka

Kaka

Black robin

Saddleback.

Havupuut on tuotuja lajeja

Uusi-Seelannin ensimmäinen betonirakenteinen pato. Mannerlaattojen saumassa...

Vanha kaupungin vesivarasto, ikävä kyllä rakennettu juuri maanjäristysten suurimmalle riskialueelle

Hmmm, which way...?

Hihi. Hauska nimi linnulle. Meidän suureksi ihastukseksi suurimmasta osasta kasveja ja lintuja käytettiin maorikielisiä nimiä.

Siellä se kaupunki näkyy

Palaveritiloja vuokrattavana. Mitähän tuostakin meetingistä tulisi?

Retki vuorille ja hylkeitä katsomaan

Nelivetoisella maasturilla pääsee katselemaan korkeimpiakin paikkoja pohjoissaaren eteläosassa, sekä hylkeiden suosimille rannoille, jotka on vain vajaan tunnin ajomatkan päässä. Tongue point ja Red Rocks oli paikat rannalla. Näköaloja ihailtiin kun mutkiteltiin pikkuteitä vuorten rinteillä. 

Horisontissa näkyy eteläsaari jonne matkataan huomenna