Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

Cairns

Cairns on Australian koillisosassa Queenslandin osavaltiossa sijaitseva 145000 asukkaan kaupunki, eli Oulua selvästi pienempi. Cairns sijaitsee Korallimeren rannalla, Cape Yorkin niemimaan juuressa, Barron- ja Mulgrave-jokien suistoalueella. Sinne on matkaa 1 700 kilometriä Queenslandin osavaltion pääkaupungista ja suurimmasta kaupungista Brisbanesta ja 2 500 kilometriä maan pääkaupungista Canberrasta, ja saman verran suurkaupunki Sydneystä.

Kaupungin merkittävimpiä olemassaolon syitä on sen läheisyys Suuriin Valliriuttoihin (Great Barrier Reef), turret käyttää, meidän tavoin, Cairnsia lähtöpisteenä Valliriuttejan matkoille. Kaupungissa on valtava määrä matkatoimistoja jotka järjestävät erilaisia luontoretkiä ja vesiurheiluaktiviteetteja. Ja tapaturma-asemia sekä tapaturmajuristiikkaan erikoistuneita lakiasiaintoimistoja 😬.

Asustelimme reilun vuorokauden Shangri-La Marinessa huvivenesataman vieressä. Iso ja persoonaton, mukava, erinomaisella ja kauniilla paikalla sijaitseva 5* hotelli. Tavallisen huoneen sijaan meille olikin upgreidattu selkeästi parempi huone merinäköalalla, mikä oli kiva yllätys kun tultiin perille hotelliin aamulla kuuden korvilla parin tunnin yöunien ja 4,5 tunnin pommpuisen lennon jälkeen.

Cairnsissa olikin sitten monsuunisadepäivä juuri se yksi päivä joka täällä oltiin. Uhmattiin sadetta ja käytiin itsemme kastelemassa perinpohjin kävelemällä kaupungilla. Tälle päivälle, 26.1. sattui Australia-päivä, varsin ristiriitainen juhlapäivä joka muistelee brittien tuloa saarille. Toisille juhlaa, toisille protestipäivä. Joten kaupat auki ja kun sadetta riitti ihmiset viettää aikaansa ostareilla. Mutta hiljainen ja tyhjä on kaupunki, säällä varmasti oma syynsä tähän.

Hotellin vieressä on kaupungin Central Plaza jossa on todella hieno infinitum-tyylinen valtava maauimala-allas. Porukat oli kaatosateessa uimassa altaassa, osa ihan vaatteissa ja osa uikkareissa. Lämmintähän täällä on vaikka sataakin, +26.

 

Uima-allas keskustassa

Kaupungin rantaa

Ihanat ihmiset. Tosiaan.

Cairnsissa saatiin ensikosketus myös australialaiseen käsitykseen suvaitsevuudesta ja ystävällisyydestä.

Hotellihuoneen hintaan ei kuulunut aamiainen ja päätettiin se ostaa erikseen kun ei viitsinyt lähteä etsimään aamiaispaikkaa. Ravintolan henkilökunnan ohjeen mukaan toimittiin, valittiin pöytä, listalta haluttu aamiainen ja Markku meni maksamaan kassalle. Kassa kertoi ystävällisesti mistä saa kahvia, mikä on tietenkin tärkein osa aamiaista. Ei sitten kahvikoneelta löydetty millään kuppeja joten kysyttiin niistä ohikulkevalta tarjoilijalta, jotta niinku mistähän löytyisi. Tarjoilija lähes huutaen aloittaa heti, tilaa kuuluuko aamiainen huoneen hintaan vai ei. Sanoin että ei, jolloin jatkaa huutaen tylyllä sävyllä että menkää sitten kassalle! Markku yritti sanoa että ollaan jo tilattu ja maksettu mutta ei vaan löydetä kuppeja, mutta tarjoilijan ääni vaan kohoaa ja kiivastui ja mekastaa että menkää kassalle. Ja lähtee niskojaan nakellen paikalta. No Markku kävi kassalla ja kohta toinen tarjoilija toi meille kahvit, jokin erilainen kuppi ja systeemi kahvin kanssa, riippuen kuuluuko huoneen hintaan vai ei, kukaan ei vaan meille kertonut heti alussa.

Aamiainen valmistui ja huutava tarjoilija tuo meille lautaset pöytään, ihan kirjaimellisesti edes meihin katsomatta nakkaa lautaset pöydälle kunnolla kolauttaen ja marssii nenä pystyssä pois.

Että tervetuloa Australiaan!

Junamatka Cairns-Airlie Beach

Cairnsista ei ollut oikein mitään muuta keinoa päästä Airlie Beachille kuin juna, ja sekin kulkee vain viitenä päivänä viikossa. Airlie Beachille oli kuitenkin pakko päästä kun purjevenematka alkaa siitä, ja kun se juna nyt oli mieluisampaa vaihtoehto kuin ajaa itse autolla niin valinta oli selvä.

Tosiaan, viitenä päivänä viikossa menee juna Cairnsista Brisbaneen, Airlie Beach on melko lailla kolmaosamatkan päässä Cairnsista tuolla välillä, eli hieman vajaa 600km. Junassa on kolme matkustusluokkaa, karjavaunu jossa on tavalliset nahkaiset penkit, jokaiselle oma näyttö josta katsella elokuvia tai telkkarisarjoja, niinkuin lentokoneissa ja paljon jalkatilaa. Kalliimpi luokka on sleeper-vaunu. Penkki on sellainen kuin bisnesluokassa lentokoneessa, oma koppi jokaisella ja penkistä saa oman petin näppärästi. Tähän junalippuun kuuluu myös ruoat. Kallein on hyttiluokka jossa on oma hytti jossa max kaksi petiä, ruoat kuuluu hintaan. Karjavaunussa voi ostaa 10 AU$ hintaan aamiaisen, lounaan tai illallisen, riippuen miten junassa matkustat. Cairns-Brisbane väli kestää 25 tuntia.

Junasta löytyy ravintolavaunu jossa paistellaan pitsaa ja tehdään muutakin ruokaa kuin valmiit mennyt on, ja kahviakin saa sekä voileipiä.

Junamatka noin yhdeksän tuntia oli ihan Ok, juna oli tunnin myöhässä perille tullessa ja syynä sateet joiden takia lähdetään 45 min myöhässä ja matkalla samaisten sateiden ja tulvien takia oli nopeusrajoituksia. Junan henkilökunta piti oikein hyvin matkustajat informoituina tilanteesta.

Mukavuus junamatkustamisessa Australiassa ei yllä lähellekään Suomen junia, penkit on aika kamalat istua, mutta erittäin hyvä vaihtoehto lentämiselle ja varsinkin bussimatkaamiselle. Ehdottomasti jatkamme junailua täällä.

Cairns-Brisbane välille voi ostaa yhden junalipun jolla voi pysähdellä matkalla niin monta kertaa kuin haluaa ja millä asemilla haluaa, hintaa 336 AU$ eli noin 210 euroa karjaluokassa (jolla mekin siis tultiin tämä eka pätkä).

Hei, ekat kengurut nähty!

Airlie Beach

Hmmm.. Australia?

1. Etsitään kauppaa ja ruokapaikkaa kylän raitilla, paikallisen kuuloinen nainen tulee uhkaavasti huutelemaan ja haukkumaan, nimittelee minua lehmäksi ja ties mitä, hyvin aggressiivinen myös toiselle ohikulkevalle pariskunnalle. Ikipäivänä nähnyt tätä emäntää ennen tätä.

2. Käytiin paikallisessa alkossa. Markku maksaa kortilla, kortinlukija ei toimi asianmukaisesti. Myyjä tästä sanoo, Markku ei ensin kuule, luonnollisestikaan kun on todella huonokuuloinen, joten myyjä joutuu toistamaan. Markku tekee myyjän ohjeen mukaan. Kun Markku näppäilee PIN-koodia alkaa myyjä ilkeilevästi ja nöyryyttävösti asiakastaan kohtaan elehtimään ja naureskelemaan seuraavan, myöhemmin ilmentyen paikallisen, asiakkaan kanssa kun turret ”ei osaa” käyttää maksukorttipäätettä.

3. Ollaan toista tuntia etsitty ruokapaikkaa. Ei tulisi mieleenkään että puhtaasti turistikohteessa (ei siis mitään paikallista sinällään) kaikki keittiöt menee sunnuntaina kiinni klo 21 mennessä joten ollaan kaatosateessa vaatteet märkinä kävellen kyselty jo todella monesta paikasta ennen tätä. Juu, ei tarjoilla enää ruokaa. Viinaa saa kyllä. No, tullaan taas yhteen ruokapaikkaa, kysytään onko keittiö auki, saako ruokaa. Joo kyllä vaan. Istutaan siis pöytään. Tarjoilija tulee paikalle, tervehtii, kysyy ”how are you doing” johon läpimärkinä ääneen nauraen todetaan että ”you really do not want to know!”. Tarjoilija lähtee pöydän luota, nakkaa menyyt tiskille ja ilmoittaa ettei meille tarjoilla. SIIS MIKÄ VITTU TÄÄ MAA ON?!? Australia, ei jatkoon. Ja eka maa tällä matkalla tällä arvosanalla. Onhan tää vasta 14. maa tällä matkalla, 51. kaikenkaikkiaan.

Hotellina At Marina Shores Airlie Beach, ihan Ok huoneistohotelli sataman eteläosassa. Ei aivan ihanteellinen sijainti mutta rauhallinen ja tilava, siisti.

Hotellin edustaa eteläiseen huvivenesatamaan

Hotellihuonenäkymiä

Hotellihuonenäkymiä

Hotellihuonenäkymiä

Terassilta satamaan näkymät

Tuohon varsin negatiiviseen alkuun palatakseni..

Täällä Queenslandissa rannikolla on ny satanut jo jonkin aikaa, päivässä yleensä kevyestii normaalin kuukauden verran sadetta, joen pinta on esim. Airlie Beachilla noussut jo viisi metriä ja vesi jatkaa nousemista. Sadetta tulee 24/7 ja meidän kesäsateiden on tihkua tähän verrattuna. Ihan taatusti turistien määrä on tippunut normaaliin nähden, ja paikkakunta elää siitä. Kuten myös nykyisin australialainen ystävämme totesi, täällä ihmisillä on huoli omaisuudesta ja elannosta, hirmumyrskyt eivät ole mahdottomia ja viimeksi vuosi, pari sitten tehnyt suuria tuhoja alueella. Voi huvin olla että tässä asiain valossa ei kaikki jaksa olla ihan päivänpaisteita. Mikä ei tarkoita että maksavia asiakkaita kannattaisi kohdella huonosti mutta tekee sen ymmärrettäväksi edes jossain määrin. Lisäksi kaikki kohtaamme yksilöt ei ehkä ole paikallisia, täällä, kuten meidänkin turistikohteista, on paljon ulkopuolista kausityövoimaa joka käy täällä ja lähtee taas pian jatkamaan matkaa eikä asiakkaan kohtaaminen ehkä ole se oleellisin juttu.

hirmuisen paljon todella mukavia ihmisiä on myös tavattu, enemmän kuin kolme kusipäätä. Iso ero suhtautumiseen tuli jo esiin siinä kun käytiin asioimassa ekan illan turistikeskuksen sijaan paikallisen kaupungin taviskeskuksessa. Niin mukavaa oli. 

Että elekää jättäkö tulematta kuitenkaan tänne, ihan varmasti tässä jää kuitenkin positiivisen puolelle.

Eteläinen huvivenesatama, isommille ja kaupallisille aluksille

Eteläinen huvivenesatama, isommille ja kaupallisille aluksille

Pohjoinen huvivenesatama, normaalin kokoisille veneille ja yksityisaluksille. Todella viihtyisä alue ja hyvät palvelut telakkaa myöten.

Pohjoinen huvivenesatama, normaalin kokoisille veneille ja yksityisaluksille. Todella viihtyisä alue ja hyvät palvelut telakkaa myöten.

Kävelyreitti venesatamien välillä

Suuret Valliriutat

Great Barrier Reef on legenda, ainakin lorkkijalle joka haluaa nähdä pinnan alla elämää. Kerran elämässään tämä on nähtävä. Ja voi pojat, on se hieno. Meidän ainoaksi lorkkimispäiväksi jäi sateinen ja harmaa päivä, mutta silti varsinkin viimeisen snorklauspaikat näkymät oli ihan huikeat. Auringonvaloa ei siis ollut kirkastamassa värejä, ja rankat monsuunisateet huuhtoo humusta saarista ja mantereelta jatkuvasti mereen, aallot sekoittaa rantojen hiekan ja humuksen veteen ja samentaa sen. 

Black dip shark, white dip shark, jättiläiskilpikonnia, kymmeniä eri kaloja, valtavat, värikkäät korallit oli ihan käsittämättömän hieno kokemus.

Tarkoitus oli vielä lentää vesitasolla ulkoriutalle, ja parin päivän purjehdusmatka käyttää myös snorklaamiseen, monsuuni ja liian kovan tuulen takia nämä peruuntui ja Valliriuttojen tutkiminen typistyi tähän. Mutta hienoa on, voisi tulla joskus meidän kevään tai syksyn aikaan tänne uudelleen.

Päivän kuljetusväline

Black island

Hook island

Tää oli Jokin kyhmyotsapapukaijakala, ainakin suoraan suomennettuna oppaiden puheista, oikein kiltti. Hassu mulkosilmä, upean värikäs ja tosi suuri. Näitä asui yksi kolmen kalan yhdyskunta tuossa snorklauspaikalla, kun ainoa uros kuolee toinen naaraista vaihtaa sukupuolta ja siirtyy laumanjohtajaksi

Tämä musta möhkäle, jonka nimeä en saanut oppaalta kiinni millään, jaksoi minua kohti hyökkäillä. Muut anorklaili pinnalla, minä sukeltelivat siinä samalla 8-10 metriin ja kävin ihailemassa merikurkkua, jättiläissimpukkaa ja koralleja lähempää, niin tämäkö kimmastui moisesta uhasta ja alkoi seurata ja hyökkäillä kohti. Varsin häijyn näköinen kala, noin puolet minusta tällä kokoa.

Airlie Beach-Brisbane

Kyllä tämän välin matkaaminen, ja varsinkin matkaaminen yrittäminen, on ansainnut ihan oman kappaleensa.

Nythän on siis niin että Queenslandin alueella Australian koillisosassa on vuosisadan sateet ja tulvat. Viimeisen viikon ajan päivittäin on satanut saman verran kuin normaalin sadekauden aikana kuukaudessa, ja edeltävästi koko joulu- ja tammikuun on tehty sade-ennätyksiä. Lisäksi vuorovesi on ihan reipas ja tuultakin on riittänyt. Eli tulvat on hurjat.

Alunperin meillä oli tarkoitus tänään perjantaina matkata junalla Proserpinesta, Airlie Beachilta 25 km sisämaahan, junalla Brisbaneen, matkaa reilut 1000 km. Kun purjehdusretki peruuntui vaihdettiin junaliput keskiviikolle. Tiistaina kuitenkin tuli ensin ilmoitus että osa matkasta tehdään bussilla ja osa junalla, mikä ihan Ok. Keskiviikkona sekä juna että bussi peruuntui, bussit ei päässeet Cairnsista Proserpineen kun tulvat katkaisi tien pahimmalla tulva-alueella Townvillessa.

Eipä mitään, eikun tutkimaan vaihtoehtoja. Keskiviikolle ei enää ollut mahdollista saada vuokra-autoa, bussivuoroja ei ollut, lennoilla ei tilaa, ei edes taksia saanut etelämmäs viemään. Joten ostettiin lentoliput Proserpinesta Brisbaneen torstaille. Ilmoitettiin Brisbanen hotelliin myöhemmästä tulosta, jatkettiin Airlien hotellihuoneen vuokraa ja järjestettiin taksi kentälle seuraavalle päivälle. Great.

Torstaina toivoa täynnä kohti lentokenttää. Kaikki aamun lennot oli lähteneet ajoissa joten optimisteja oltiin. Kentällä check in Ok, lasilliselle viiniä ja odottamaan konetta. Meitä edellinen lento peruuntui ja kuultiin että se oli yrittänyt laskeutumista seitsemän kertaa ja ei onnistunut sään takia, vettä tuli melkoisesti ja näkyvyys oli kehno. Meidän lentokone yritti samoin laskeutua, ja kohta ilmoitettiinkin että lento lähtee neljä tuntia myöhässä, puoli tunti myöhemmin lento peruuntui kokonaan ja kone jatkoi matkaansa jonnekin. Ja sitten peruttiin kaikki loputkin lennot Proserpinesta.

Jaahas. Mitäpä sitten tehdään? Airlie Beachille paluu ei tuntunut mitenkään vaihtoehdolle, ei kerta kaikkiaan. Niinpä soitin taksiyhtiöön ja pyysin taksia Proserpinesta Mackayhin, noin 100km etelään. Markku ehti tutkia jo aiemmin että Mackaysta lennot on koko ajan lähteneet normaalisti ja siellä ei niin pahoja sadealueita ole ollutkaan missään vaiheessa. Taksiyhtiön rouva ei kerta kaikkiaan uskonut puhelimessa että haluamme tehdä noin pitkän ja kalliin matkan, 283$ hinta-arvio eli 180€ eli ei yhtään mitään, ja tarjosi vain taksia takaisin Airlie Beachille kun se lähempänä ja halvempi. Hirveän jankkaaminen jälkeen sain naisen uskomaan minne halutaan ja lupasi lähettää taksin 40 minuutissa.

Tunnin odottelun jälkeen soiteltiin takaisin taksifirmaan, siellä todettiin että taksi on tulossa ja lyötiin Markulle luuri korvaan. Kyllä, airliebeachilainen taksifirma. 

Paikalle tuli saman firman taksi ja mieskuski jolta menin kyselemään olisiko meidän tilaama, ei ollut mutta lupasi kuskata meidät. Ja siinä samassa paikalle tulee myös toinen saman firman taksi ja naiskuski joka ilmoitti olevansa meidän tilaama auto. Tarkistettiin tilaustiedot, nimi Ok, ja kun kerrottiin minne ollaan menossa tämä naiskuski ilmoittikin ettei hän aja meitä Mackayhin, vaikka oli tilattu juuri sinne menemään ja oli meille lähetetty taksi, eli tiesi tullessaan mihin ollaan menossa. Ensin kohdattu miestaksikuski sitten edelleen oli halukas kuskaamaan meitä, kunhan ensin tarkistaa onko tie auki. No,  kolmestaan roikuttiin netissä ja puhelimessa asiaa selvittämässä, varmuutta ei saatu mutta kun luvattiin maksaa paluumatka Airlieen jos tie ei ole auki lähti kuski ajamaan.

MiesKuskilta ilmeni että tuo toinen, meille varta vasten lähetetty naiskuljettaja ei ollutkaan ihan laillinen taksi, täällä taksikuskilla on luvat hakea ihmisiä esim. kentältä tai viedä kauemmas (tai jotain sellaista, kalliista luvasta kuitenkin kyse), tällä naiskuskilla niitä ei ollut ja toistuvasti silti tehnyt tällaisia keikkoja mikä riepoi kuskiamme siinä määrin että kävi kipakan keskustelun firmansa kanssa tuon naiskuskin toimista. Ja pahoitteli meille että firma oli laittanut tällaisen luvattoman kuskin meille. Turret jäi vähän ihmettelemään touhua 🤔😳.

Sitten varaamaan hotelli Mackaysta, netti tietenkin toimii onnettoman huonosti kentällä ja katkeilee koko ajan. Kun hotelli on varattu ja taksikin saatu laitettiin vielä mailia, taas,  Brisbaneen että ei me tullakaan tänään vaan vasta huomenna, älkää nyt vaan peruko meidän jo maksettua huonevarausta!

Matkalla alkoi meillekin valjeta millaisia tulvia täällä oikein mahtaa olla. Kengurut istui vyötäröä myöten vedessä pelloilla ja karja kahlasi polvia myöten laitumella jossa ruoho peittynyt veteen. Jokien vesi oli lähinnä koskia ja vesi lähes sillan korkeudella. Tie oli onneksi auki, kuski kyllä melkoisen hurjapäisesti puotteli matkan. Tiessä oli todella pahoja vaurioita sateisiin ja tulviin liittyen.

Päästiin sitten illalla kuitenkin perille Mackayhin, kuski oli tosi mukava ja sai hyvät tipit, toivottavasti pääsi kotiinsa pimeässä tuolla kelillä turvallisesti. Vietettiin yö Clarionissa ja aamulla herätessä ei sadetta, aurinko paistaa.

Mukavan hepun taksikyydillä päästiin kentälle, hepun hollantilaissyntyisen vaimon nimi on Henrika!, samalla saatiin lyhyt kaupunkiesittely matkalla. Kentällä Putte-neiti, se meidän möhkälematkalaukku, ruumaan menemään ja aamiaiselle.

Lähtöportilla Markku ei heti kuullut henkilökunnan kysymystä liittyen varattuihin ja erikseen maksettuihin exit-paikkoihin, joten meidäthän välittömästi siirryttiin pois ko paikoilta, rahoja saa tietenkin anoa kymmenenä kappaleena kirjallisesti sitten lentoyhtiöltä jälkikäteen. Syynä siirtoon oli se ettei kuulema kuulla riittävän hyvin eikä osata englantia tarpeeksi. Eipä ole ollut ikinä vielä moista ongelmaa tähän asti. Ja jostain syystä vain Australiassa kaikki tällaiset asiat, kuin myös kysymyksiin vastaaminen tai jos ei jotain tapaa tiedetä etukäteen, pitää tehdä ihan hirveän tylysti ja epäkohteliaasti. Ihan joka paikassa, olipa kyse hotellista, tarjoilijasta tai lentokentästä.

Päästiin koneeseen, oltiin ostettu erikseen 30 dollarin ruoat, kun oltiin vihoviimeille riville sijoitettuina meille tarjoiltiin myös viimeisenä ja aikaa syömiseen saatiin noin 6 minuuttia kun alkoi jo roskien kerääminen. 30 dollarilla sai (kaupassa alle dollarin maksavan) nuudelikipon ja kylmän pahanmakuisen salaatin. Ja töykeät lentoemännät, kun erehdyttiin kyselemään asioita heiltä. Jetstar oli lentoyhtiö, välttäkää.

Brisbanessa otettiin taksi kentältä, kuski ei sanonut sanan sanaa, siis ei kerta kaikkiaan yhtään sanaa (päivää, kiitos, olkaa hyvä tai mitään muutakaan) koko parinkymmenen minuutin matkan aikana.

Hotellissa oli oikein kiva respa, muistikin mun lukuisat mailini heille kun siirsin tuloamme. Todella erinomainen palvelu ja tuntui kivalta päästä hyvään hotelliin. Capri by Fraser, keskustassa. Hotellihuoneen oikein mukava, jees.

Ja sitten hotellihuoneessa avaan mailini kun olen kirjautunut hotellin verkkoon, mailiboksissa kirje tältä hotellilta että ovat peruneet kaikki meidän hotellivaraukset (kaksi varausta peräkkäin sattuneista syistä) koska ei ollakaan ilmaannuttu hotelliin ja eivät palauta rahoja. Eli siellä jossain joku ei koskaan lukenut ainoatakaan meidän mailia eikä reagoinut niihin. Onneksi, siis todellakin onneksi, en saanut tätä mailia ennenkuin vasta hotellihuoneessa.

Nyt kyllä pohditaan hyvin vakavasti poistumista Australiasta jo ensi viikolla, tämä maa on ollut hirveän suuri pettymys. Ja sää ei ole millään lailla ongelma, edelleenkään, vain ihmiset ja maksetut palvelut.

Brisbane

Brisbane

Alunperin ei ollut tarkoitus kuin käydä yksi vuorokausi Brisbanessa ja jatkaa sitten matkaa eteenpäin Gold Coast- Port Macquire-Sydney suunnalle. Nyt kaikkien kommellusten jälkeen täällä ollaan kuitenkin muutama päivä. Ainakin. Nyt tänne tullessa ei ole yhtään mitään hajua minne täältä jatketaan, todennäköisimmin jatketaan matkaa jonnekin 5.2.19, tai sitten ei.

Alkuun ollaan varattu helikopterilentoa ja viinitilamatkailua ensi alkuun viihdykkeeksi, katsotaan mihin vielä päädytään.

Paikallinen pulu

Maailmanpyörässä keikkumista

Sirromet Winery

Helikopterilla lounaalle suoraan viinitilalle? No tottamooses jos kerran mahdollista. Ja samalla lähes tunnin maisemareitin Brisbanen yllä ja seuduilla. Alla kartta maisemalennon reitistä.

Itse Archerfieldin kenttä, josta lento lähti, on upea, Art Deco tyylinen, Quantasin 1941 rakennuttama pieni tila. 

Aika halvalla ton aseen saa viedä lentokentälle 🤔

Quantas on rakennuttanut lentoaseman odotustilat 1941 Art Deco tyyliin, ja upeaa on

Lyhyt historian oppitunti konetta odotellessa

Quantasin kone

KLM:n lento

Ostereita, makrillia ja rapurisottoa

Isompi illallisvierasryhmä tulossa

Viiniviljelmiä

Aina yhtä ystävällisiä ihmisiä.... 🤬🤬🤬

Tänään oli tosi kiva päivä, alkoi jo tuntua että ehkäpä sittenkin olen erehtynyt Australian suhteen, mukavaahan täällä on.

Mentiin äsken hakemaan pizza lähipizzeriasta. Istuttiin siinä odottamassa pizzaa kun kadulta kävelee sisään noin kolmekymppinen mies, tulee seisiomaanmeidän viereen, jotain siinä sanoo Markulle mitä ei kuulla. Ei kuitenkaan mitenkään ystävälliseen sävyyn joten ilmoitin ettei puhuta englantia. Tämäpä herrasmies siihen toteaa sitten että tiesinhän että mun hiukset on ihan kamalat ja olen helvetin ruma. Riittävän isosti että koko ravintola kuulee taatusti.

No, kiitos, pysyn kannassani, tämä on paska maa. Ei ole 50 vuoteen ikinä missään kukaan tuollaista katsonut tarpeelliseksi mulle missään sanoa, ei tuttu eikä varsinkaan tuntematon, toissijaista olenko sitten kauniskaan...

Viiniä, viiniä, viiniä!

Brisbanen seuduilla on paljonkin viinitiloja, joskin Australian viinintuotannista vain noin 10% tulee näiltä alueilta. Käytännössä yksikään tila ei kasvata rypäleitä kuin ihan pienessä mittakaavassa juuri Brisbanen tienoilla, vaan vuoristossa etelämpänä. Yksi tila valmistaa viinin kokonaan täällä, muilla valmistuslinjoja on osittain muualla. Lähinnä makeiden jälkiruokaviiniä rypäleitä kasvaa Brisbanen seudulla. Vino Bus järjestää viinitilakierroksia pienille ryhmille, kuski toimii oppaana. Pikkubussiin mahtuu max 10 henkeä, retki kestää klo 9-17 ja käytiin yhdessä tiskaamista ja neljällä viinitilalla joista yhdellä sitten myös oli kevyt lounas. Jokaisessa tutustumiskohteena maisteltiin 5-7 tuotetta, tislaamossa liköörejä, absinttia, vodkaa ja giniä mm., viinitiloille erilaisia viinejä. Ja saatiin samalla paljon tietoa eri rypäleistä, viinin viljelystä ja valmistamisesta jne. Hintaa koko retkellä oli 165 AU$/nokka eli noin 105€/hlö. Ei paha hinta.

Sittenpä alkaakin olla aika siirtyä kohti Sydneytä. Huomisaamuna siis aikaisin junamatkalle!