Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

Lento tuli Kuala Lumpurista Denpasariin, tuonne eteläisimpään osaan, ja autolla matkattiin sitten siniseen pisteeseen itärannikolla, Amediin.

Upea auringonlasku lentokoneen laskeutuessa Balille

Bali, Amed

Ja perillä Amedin kylässä, Arya Amed Beach resort and dive Centerissa Indonesian Balilla.

Denpasarin lentokentältä reilun kahden tunnin ajomatka, hotelli veloitti hiukan vajaa 30€ hausta. Meillä oma bungalow merinäköalalla, mukava oma pieni terassikin ja ranta heti etupuolella. Poreamme, joka hauskasti puolittain ulkona kuten koko kylpyhuone. Ihan mahtava hotelli, pieni perheyritys ja koko hotellissa vain 24 huonetta/bungalowia. Ja me ollaan ainoat vieraat koko hotellissa.

Kylä elää matkailulla, sukellusfirmoja, hotelleja ja ravintoloita pullollaan. Mutta turistikausi heinä-elokuussa. No, nyt on aamu ja klo 9.30 ja ulkona lämmintä +29, leppeä vieno tuuli käy ja meri kohisee kivasti terassillekin kuuluen. Kolibrien kanssa yhdessä syötiin aamupalaa, viereisessä kukkapuskassa kävi hillitön siipien vipatus. Aamupala tilataan menyystä ja sain syödäkseni elämäni parhaiten tehdyn kasvismunakkaan, kokojyväpaahtoleipää vadelmahillon ja/tai voin kera, paikallista kahvia ja vastapuristettua appelsiinimehua. Jotenkin en osaa kaivata tänne muita turreja...

Viikon asuminen aamiaisineen sviittibungalowissa merinäköalalla 506€.

Sitten pohtimaan viikon ohjelmaa ja selvittämään hotellin pesulapalveluita.

Luksusbungalow yöllä hotelliin saavuttaessa

Näkymät poreammeesta. Kylppäri on hauskasti osittain ulkona.

Suihkunurkkaus

Ja mukava oma terassi bungalowissa

Mielenkiintoinen taidevalinta umpi-islamilaisen maan hotellihuoneen seinälle..

Kylänraitti

Gili Trawangan

Kokopäivän veneretki Gili Trawanganin saarelle oli pitkä ja melko rankka, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen. Otettiin aamulla vene lähirannasta Gilin suurimmalle saarelle (Gili Trawangan, Gili Air ja Gili Meno löytyy kartalta), muutama tunti saarella ja iltapäivällä vene pois kauempana olevaan Padang Bain satamaan ja sieltä 1,5 tunnin taksimatka takaisin hotelliin. Lämmintä +32-34 ja ilman kosteus 80% joten melko tukahduttava keli. 

Gili Trawangan on profiloitunut nuorison bilesaareksi, erityisesti brittinuorison. Lisäksi saari on ollut aika törkyinen Boracayn tapaan. Nyt saarella tosin ei ollut ihmisiä juurikaan, hiljaista ja tyhjää verrattuna moneen muuhun käytyyn paikkaan, ja paikkoja on täälläkin siivottu. Saarella on moottorimenopelit kielletty, jos et halua kävellä voit ottaa sykkelin alle tai vuokrata hevostuk-tukin. Mutta saaren koko ei estä vaikka kiertämäänkin kävellen, pieni on. 

Gilin paras puoli on ehdottomasti upea, kirkas ja turkoosi vesi, koillisnokan rantoja pidetään yhtenä maailman parhaista snorklausrannoista. Siellä nyt snorklailtuani yhdyn mielipiteeseen, vahvasti.

Keskimmäisen keltaisen tähden kohdalla meidän hotelli ja sinisen merkin kohdalla Gilin saari

Kissikansalainen oli vastassa laivasatamassa

Retkipäivä vuoristoon

Hotellista oli mahdollista vuokrata auto ja kuljettaja päiväksi, sama mukava heppu joka haki meidät kentältä. Wayan on paikallinen meidän ikäluokkaa oleva mies joka tietenkin täällä ikänsä asuneena tuntee paikat ja kaiken nähtävä arvoisen, joten annettiin hänen kertoa meille mihin kannattaa mennä. Ainoana toiveena esitettiin että nähtäisiin luontokohteita ja Ubudin käsityöläiskaupunkin. 

Keskimmäinen keltainen täplä on meidän hotelli ja iso punainen merkki Ubudin kaupunkin.

Jälleen kerran, jo pelkkä matka nähtävyyksille oli itsessään koko retken vaivan arvoinen. Bali on kertakaikkisen upea saari. Riisiä, maissia ja erilaisia kasviksia viljellään vuoden eri aikoina vesiviljelypalstoilla vuoronperään, ympäri vuoden saadaan satoa.

Retkeä edeltävänä päivänä oli Agund-tulivuori päästellyt suurimpia höyryjään, kuvissa tuo korkein vuori on se syyllinen. 3300 metrin korkeudessa olevasta kraaterista oli lähikyliin tullut jonkin verran tuhkaa mutta ei mitään suurempia vahinkoja.

Retkeä edeltävänä päivänä meidän hillumassa Gilillä oli sattunut tuli tulivuorenpurkaus.

Water Palace

Aiemmin kuninkaanlinnana palvellut Vesipalatsi oli hieno nähtävyys jota ei oltu bongattu mistään valmiista retkestä joita katseltiin netissä. 

Penglipuran traditional village

Hyvin vanhaan tyyliin rakennettu kylä oli myös meille ihan outo nähtävyys, ei sisältynyt turreille tehtyihin valmiisiin retkiin. Kylässä asui nytkin ihmisiä mutta arkkitehtuuri paikoin noudatti vanhaa tyyliä ja asukkaat kertoivat auliisti länkkärille historiasta ja tavoista. Olipa hauska huomata että muuallakin on ollut ihan tavallisia savupirttejä kuin meilläkin.

Batur-tulivuori

Lounasta nautittiin Batur-tulivuoren maisemissa. Kyseinen tulivuori ei ole tällä hetkellä aktiivinen, mutta hieno nähtävyys silti kauniine laaksoineen.

Kahvinviljelyä

Wayan tunsi paikallisen, pientä kahvinviljelytilaa pitävän ihmisen jonka luo päästiin tutustumaan kahvinviljelyyn ja Kopi Luwak-kahvin tekoon, eli siihen sivettikissan paskasta ongittua kahviin. Näitä paikkoja esitellään turreille miljoonittain, tämä oli syrjemmässä ja meistä kivempi kuin muutama muu joissa käytiin myös.

Maailman kalleimpien kahvien joukkoon kuuluva Kopi Lutakossa tuotetaan vähintäänkin epäilyttävillä keinoilla. Ideahan on siinä, että nää käsittääkseni näätäeläimiin lukeutuvat sivettikissat syö noita kahvipapuja, ruoansulatuskanavassa pavut saa fermenttikäsittelyn ja ihmiset sitten innoissaan kerää sivettikissan asiaa josta pesee, kuivaa ja paahtaa kuoritut kahvipavut suureksi herkukseen.

No, ei siinä mitään, juo näädänpaskakahvia ken tykkää. Osalla tiloista vaan nää elikot ei elä vapaana vaan häkeissä eikä saa mitään muuta syötävää kuin nuo perkeleen kahvipavut, joten kuolevat sitten aliravitsemukseen tuotettuaan paljon hienoja kahvipapuja. Normaalioloissa sivettikissa syö paljon muutakin mutta kahvipavut on erikoisherkkua, kun ei anneta muuta ruokaa saadaan satoja euroja kilolta tuottoa tuovia kahvipapuja enemmän mitta elikot kärsii.

Nautinnollisia kahvihetkiä!

Sivettikissa

Kahvipapujen paahtamista. 45 minuuttia pannulla.

Saatiin maistella erilaisia kahvi- ja teelaatuja

Kahvipapuja

Tegallalang-riisiterassit ja viidakkokeinu

Seuraavaksi pysähdyttiin ihailemaan riisiviljelmiä. Wayan oli saanut ohjeen että me tykätään kaikesta mikä menee korkealle ja kovaa, joten meidät tuotiin ystävällisesti nauttimaan viidakkokeinun menosta. Hienompia riisiviljelmiä oli meidän mielestä nähty jo ihan päivän retken alussa, ihan meidän hotellin lähistöllä, mutta oli nää kauniita.

Bali butterfly park

Ei hienoin meidän näkemä, mutta oikein hyvä perhospuisto. Todella paljon perhosia, ei hirveän paljon eri lajeja mutta kauniita ja suuria.

Tegenungan Vesiputous oli viimeinen päivän kohteista. Meidän harmiksi veden virtaus oli liian kova eikä turreja päästetty putouksen uimaan. Joten tyydyttiin ihastelemaan vähän kauempaa.

Myrsky

Seuraavana yönä puhkesi sadekaudella tyypillinen trooppinen myrsky. Epätyypillistä oli tuulen suunta, pasaatituulialueella olisi tavallista kova tuuli maalta merelle, nyt tuuli kääntyi pohjoiseen ja aallot pääsivät nousemaan pitkältä, aavalta mereltä maata kohti ja voi pojat, nehän nousi. Kun samaan aikaan nopeasti nousen myrskyn kanssa sattui vuoroveden korkein kohta oli soppa valmis. Satuin heräämään illalla yhdentoista aikaan ja alle puolessa tunnissa vesi nousi lähes metrin ja aallot alkoivat valua hotellin pihalle . Pari rannassa ollutta kalastusveneitä oli irronnut ja hakkasi aaltojen tahdissa ja mukana alussakin näkyneeseen pieneen siltaan joka ylittää puutarhan koristekanavaa, ja palasiksihan ne siinä tiedotuksessa meni, komeat koko taivaan valaisevat salamointi oli kyllä hienoja, ja meren myllerryksen ääni piti hereillä, pelottamaan ei päässyt kun veden nousu loppui pian.

Aamiaiselle mennessä rannassa oli aika lohduton näky, yksi siltaan hakanneista veneistä oli ihan palasina, ja monissa muissa pienempiä vaurioita, veneet olivat ajautuneet paikoin kymmenenkin metriä maalle. Kyläläisiä oli rannassa paljon arvioimassa tuhoja, ja koko loppupäivän hotellin henkilökunta oli töissä rannalla korjaamassa vahinkoja.

Bukit Lemped Treehouse

Matkalla tämänpäiväiselle uimapaikalta Wayan ehdotti käyntiä puumajassa. Aina utelias turre ei ymmärtänyt yhtään mistä juteltiin ja totesi vaan että daadaa mennään vaan.

No, näköalatorniksi luultu paikka olikin melkoinen rakennelma puumajoja ja riippusiltoja. Meninkö sanomaan jossain vaiheessa että tykkään korkeista paikoista ja riippusilloista? Meninkö?! Ihan itte?

Ensin tietenkin kiivetään portaita!

Ja ihaillaan paikallista taidetta.

Hauska keinu