Matkalla keski-ikään

Keski-ikäistä matkailua maailmalla

Burma vai Myanmar?

No kas, siinäpä pulma.

Aina viisas Wikipedia kertoo näin:

”Vuosina 1948–1989 käytetty nimi "Burma" (burmaksi bəma) on lähtöisin maan puhekielisestä nimestä, joka lausutaan [bəmà]. Sen sijaan nimi "Myanmar" perustuu formaalimpaan nimeen [mjəma], joka on mukautettu englannin kielen mukaiseen kirjoitusasuun. Nimi 'Myanmar' on hyväksytty maan latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetuksi nimeksi YK:n paikannimiasiantuntijaelimessä. Nimi voidaan lausua suomeksi kirjoitusasun mukaan [mjanmar], [mianmar] tai [myanmar]. Sotilashallinto antoi ohjeet valtion nimen kirjoittamisesta vuonna 1989. Maan nimi muutettiin samana vuonna ”Myanmarin liitoksi”. Nimestä säädetty laki määritti myös englanninkieliset kirjoitusasut eräille paikkakunnille kuten pääkaupungille, jonka nimeksi määrättiin Rangoonin sijaan Yangon. Myanmarin oppositio käytti valtiosta ulkomailla edelleen nimeä 'Burma'. Eräiden maiden, kuten Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan, hallitukset eivät suostuneet tunnustamaan sotilashallitusta ja käyttivät poliittisista syistä edelleen nimeä 'Burma'. Tiedotusvälineistä BBC on ilmoittanut käyttävänsä nimeä Burma. Osa englanninkielisestä mediasta, kuten BBC ja CCN on ottanut nimen Myanmar käyttöön viimeistään 2013 maan demokraattisten uudistusten myötä. Suomessa Suomen Tietotoimisto ja sen vaikutuksesta useimmat lehdetkin käyttävät nimeä Burma. Helsingin Sanomat, MTV3 ja Yleisradio käyttävät virallisesti nimeä Myanmar, mutta lisäävät usein nimen yhteyteen kommentin "eli entinen Burma". Birma-nimi on säilynyt käytössä pyhän birman kissarodun nimessä.”

 

Minun ikäluokan ihmisille maa on Burma, ja kun ei toinen nimi näytä olevan toista huonompi minä nyt kutsun tätä Burmaksi.

Jos jollain on hyvä peruste että pitäisi toimia toisin niin kirjoittakaapa siitä kirje vaikka joulupukille 😽.

Yangon

Nyt on jo sen verran monessa Aasian maassa tällä nurkilla käynyt että voisi olla jo ymmärtänyt että on hirveän ennakkoluuloinen ja niille ennakkoluuloille ei ole yhtään mitään perustaa.

Burmasta ei itsellä ole ollut koskaan mitään mielikuvaa, täältä harvoin on kuvia missään tai juttujakaan, ja maa on edelleen melko sulkeutunut ja turismi niukahkoa, kiitos levottomuuksien.

Joten odotukset oli että eka näkymä on erittäin köyhä kehitysmaa. Ja Pah. No, ei tilastaan mutta paljon modernimpi ja varakkaampi kuin kuvittelin. 4G verkko pelittää, netti on toimiva, palvelu hyvää, ja kaikkihan puhuu englantia Brittien entisessä siirtomaassa. 

Sulen Pagoda

Kaupungintalo

Ngapali Beach

Burmassa suosiotaan pikkuhiljaa kasvattava rantalomakohde on upea Ngapali Beach. Niin, nykyisen turismimäärän puitteissa kasvava, ei täällä oo turisteja itse asiassa juuri lainkaan. Ngapali Beach sijaitsee maan luoteisosissa Rakhinen osavaltion keskivaiheilla, pohjoinen osa osavaltiota on ollut levotonta aluetta Rohinyojen vainoamisen ja tappamiseen liittyen. Tässä osassa osavaltiota on siis nyt ja on ollut tähän astikin hyvin rauhallista, välissä on vettä ja vuoristoa joista varsinkin viimeksimainittu ei ole todellakaan kulkukelpoista.

Rantojen hiekka on upeaa, ohutta, vaaleaa hiekkaa, koralleja on rantojenkin läheisyydessä jonkin verran, mutta parhaat vedenalaiselämän paikat ovat hiekkarantoja kauempana Bengalinlahdella. Ja rannat on hyvin pidetty, suht siistiä, rantaravintoloiden määrää on säännöstelty ja kaupustelijoita ei ole vaikka välillä toivoisinkin. Muutama veneretki tarjoava koju sekä hierontapaikkojen löytyy, eivät pidä itsestään yhtään mitään ääntä joten jos ko. palveluita kaipaa on mentävä itse utelemaan niiden perään.

Niska-hartiahieronta 60 minuuttia, ja erittäin osaavasti!, kustansi huimat 5 euroa. Kahden hengen illalliseen juomineen voi saada menemään jopa kympin!

Osavaltio on tunnettu myös yleisemmin burmalaisen ruoan edustajana, ja Kaakkois-Aasian fuusiokeittiön oikeaa ilotulitusta. Ihan käsittämättömän hyvää ruokaa!

Bilettäjä ja shoppailija suuntaa vaikka Thaimaaseen, täältä ei kerta kaikkiaan löydy kumpaakaan. Mutta upeita maisemia, luontoa, hyvää ruokaa, puhtaat vedet, lepoa ja rauhaa sekä uskomattoman ystävällisiä ihmisiä ja halpoja hintoja on tarjolla roppakaupalla.

Caipirinha-koktail tuoreista hedelmistä ja paikallisesta hyvästä rommista huimat 75 senttiä

Simpukkalöytöjä ihan rannan tuntumasta

Kipling’s Bay Guesthouse

Meidän majapaikaksi Ngapali Beachilla osui sattumusten kautta pieni kymmenen huoneen kokoinen, persoonallinen, viihtyisä ja erinomainen Kipling’s Bay Guesthouse. Majataloa pitää suomalainen Päivi joka on paikan alunperinkin rakentanut, ja omistanut nyt kuutisen vuotta. Päivin kautta onnistui loistavasti retkien ja kulkuvälineiden hankkiminen ja saatiin valtavasti hyviä käytännön vinkkejä kohteista ja käytännöistä. 

Huoneet on minusta tilavia, hyvä perusvarustelu, ilmastoituja, erittäin siisti ja mukava paikka. Paikalliset tytöt huolehtivat kaikesta, siis kaikesta, ja aamiainen on loistava. Noin 45€/yö hinnalle sai enemmän kuin vastinetta. Facesta löytyy tämä Guesthouse ja Päiville voi suoraan laittaa viestiä ja kysellä majoitusta tai varatakin se.

Meidän huone, johon kuuluu myös oma vessa ja suihku sekä Wi-Fi ja aamiainen.

Aamiaiselle saa kananmunia, paahtoleipää, kahvia/teetä, vastapuristttua appelsiinimehua, tuoreita paikallisia hedelmiä ja muita herkkuja

Veneretki

Vuokrasimme ystäviemme Marikin ja Esan kanssa perinteisen paikallisen veneen neljäksi tunniksi meidän neljän käyttöön tutustuakseen lähivesien. Kalastaminen, snorklaaminen, nähtävyyksille meno ja vain sightseeing oli mahdollista veneretken puitteissa. Vene, kuski ja opaspoika neljäksi tunniksi maksoi meille neljälle yhteensä noin 15€. 

Retkellä pysähdyttiin kahdessa snorklauspaikassa, katseltiin nähtävyyksiä, kalastajakylä ja maisemia mereltä ja oli mahdollisuus myös yhden saaren visiittiin (jätimme käymättä, ei katsottu olevan sen väärti). Snorklausvedet olivat jo melko hyviä ja uusi GoPro kamera pääsi koekäyttöön. Vielä kun sitä osaisi pitää oikein päin kädessä kuvatessaan... 😂😳

Venekuskimme. Ihanan kuvan ottanut Marikki Jylhä. Kiitos!

Retkivene

Paikallisia kalastajaveneitä

Turreja kuskataan..

Paikallinen kalastajakylä

Kuumailmapalloretki

Oriental Ballooning -firman kuumailmapalloretki on tähänastisen matkan yksi kohokohtia.

Kahvi ja croissant-aamiainen, nouto hotellista ja palautus retken jälkeen, tunti ilmassa noin 200-400 metrissä, mainoslippis, shampanjalasilliset lennon jälkeen ja hieno diplomi lennosta maksoi 190€/henkilö (promohinta, normaalisti tuplahinta).

Australialainen pallokuski Rick kertoili maisemista ja kuumailmapallomatkailusta yleensäkin tosi mielenkiintoisesti. Meidän lisäksi retkellä oli amerikkalainen pariskunta ja yksi firman työntekijä, koriin olisi mahtunut lentäjän lisäksi kuusi henkeä ja tilaa riitti silti. 

Hieno kokemus

Timelapvideo pallon täytöstä

Videota ei löydy

Riisisatoa korjataan

Paikallisen kylän ylilento

Lakeview Lodge Ngapali

Tutustuimme Päivin kutsusta myös Ngapali Beachilla asuvaan Frankiin ja Uteen, saksalaiseen ihastuttavaan keski-ikäiseen pariskuntaan joka rakentaa omaa pientä hotelliaan/vuokrattavaa luksustilaa tänne. Frank on ammatiltaan maisemasuunnittelija ja Ute-rouva on loistava valokuvaaja jonka töitä oli esillä myös tulevan hotellin tiloissa. Lodge sijaitsee todella rauhallisella paikalla mäen päällä ja näkymät on mahtavat. Kaunis auringonlasku drinkkien kera ennen illallista Mr. Junesilla oli kyllä kokemus sekin.

Hotellilla on myös oma yksityinen uimaranta

Thandwen kaupunki

Thandween kaupungissa, tämän alueen keskuksessa, on noin 100 000 asukasta. Ei ihan näyttänyt meikäläisittäin sen kokoiselta kaupungilta kun tehtiin retki. Tuktukilla matka maksoi 500 kyatia eli 0.28/€ nokka ja ainakin paikallisilla oli hauskaa kun turistit hyppäsi kyytiin. Ihan mukava matka, kyydissä olleet paikalliset tarjoilivat meille pähkinöitä ja sen jälkeen nyökyteltiin sulassa sovussa ja ymmärryksessä jollekin. Turistit vaan oli turisteja ja söi ensin ne pähkinät kuorineen kunnes tajusi idean.

Thandwe River halkoo kaupunkia. Vähän niinkuin Oulujoki. Sama hulvattoman mielikuvituksen omaava ihminen päässyt nimeämään jokia.

Paikallinen tori

Thandwessa päästiin tutustumaan paikallisen bambumattojen kutomoon. Hurjaa vauhtia syntyi kauniita kuoseja kangaspuilla.

Ostettiin yksi ruokapöydän tabletin kokoinen bambukudos kotiin. Meidän eka matkamuisto-ostos! Ja hurjat 0.80€ hintaa.

Rantaelämää

Nyt on vietetty kohta viikko rantaelämää. Ja todettu että kolme päivää se on ihan Ok, sitten ei enää. Onhan täällä upea ranta ja lämmintä ja kirkas ja puhdas vesi jne jne, mutta alkaa kaivata jo suurkaupungin menoa pikkuhiljaa ja vaihtelua tekemiseen. 

 

Tänään ihmeteltiin rannalla jonkin hiekkakirpun hienoja taideteoksia

+35 astetta joten tarkenee. Paikalliset koirat viettää rantaelämää ja kalastajaveneet odottaa iltaa että pääsee lähtemään merelle töihin.

Snorklaussaaliita

Rantaravintolat iltavalaistuksessa. Coconut Beachista on tullut suosikkiruokapaikka, drinksubaarien ykkönen on Sea King.

Tänäiltana pohdittiin olisiko illallinen tänään pyydettyä punaista tai valkoista napsijaa, mustekalaa, kalmaria, barracudaa, tonnikalaa eri rapuja vai peräti hummeria. Päädyttiin mustekalaan.

Pagodaa toisensa perään

Maassa jossa kansa elää huomattavassa köyhyydessä eikä peruskoulua tai terveydenhuoltoa ole tarjota kaikille rakennetaan kullasta ja timanteista buddhaa palvovia pagodoja joka helevetin nurkalle. Ihan ei länkkäriturre ymmärrä tätä touhua. Mutta maassa maan tavalla, käytiin ihastelemassa mekin näitä pagodoja.

Suomi 101v ❤️ Eli itsenäisyyspäivän viettoa Burmassa

Itsenäisyyspäivän vietto oli tarkoituksellisesti osutettu juuri täällä vietettäväksi.

Juhlan kunniaksi pelattiin ensin mölkkyturnaus ja illallinen nautittiin sitten yhden kantapaikan, Mr. June’s seafood restaurantissa.

Hotellimme omistaja Päivi oli sopinut seafood bbq buffetin järjestämisajankohdaksi Mr. Junen kanssa juuri itsenäisyyspäivän. Samana päivänä lähivesistä kalastettua merenelävää oli tarjolla runsaasti ja lisäksi upea salaattipöytä kastikkeiden kera sekä riisiä yms sen kymmentä sorttia lisukkeeksi.

 

Mölkkyottelun voittajat

Nälkäiset juhlijat. Hotellimme omistaja Päivi kolmas oikealta

Mr June lippis päässä toimittamassa grillistä pöytiin ihania ruokiaan

Tarkistettiin normaaliin tapaan mitä on tänään tarjolla. Tonnikalaa ja barracudaa erityisesti oli saatu saaliiksi tänään

Burmalaiseen ravintolaan on ihan normaalia viedä omat juomat, ravintoloitsija avaa pullot, tuo lasit ja tarjoaa jääpalasankon viilennettäville juomille.

Salaatit ja lisukkeet, kastikkeet, jälkiruoat...

Omia kokemuksia

Liikenne ei Hanoin kokemisen jälkeen ole missään enää ollut ongelma. Niin ei myöskään Burmassa. Osa autoista on edelleen oikeanpuoleisella ratilla, vaikka liikenne kulkeekin meikäläisittäin, kulkenut jo vuosikymmeniä. Kuitenkin niin paljon tuodaan autoja Japanista ja ratin vaihto toiselle puolelle maksaa että paikalliset jättävät vaihdon tekemättä hyvin usein.

4G verkko toimii hyvin ja on, kuten muuallakin tällä suunnalla, halpaa. Kahdeksi viikoksi 10 gigan netti maksoi 6€. 

Yangonin ansainvälisen lentokentän omilla nettisivuilla on mielenkiintoiset ohjeet maahantulijoille, ja mikään niistä ei kyllä pitänyt paikkaansa. Ketään ei kiinnostanut kenenkään meidän koneessa tulleen rahat ja tavarat tai mitään maahantulokortteja ei tarvinnut täyttää. eVisa oltiin haettu etukäteen, erittäin helppoa netissä ja saatiin parissa päivässä viisumit kotiin. Ja taas hienoja leimoja passiin!

Erittäin ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä kaikkialla, englantia tosiaan osataan hyvin. Kaupoista saa kaikkea mitä tarvitsee. Mikään ei maksa juuri mitään, syöminen ja juominen on erityisen halpaa. Markun mielestä paikallinen olut Myanmar Beer on hyvää ja noin puolen litran pullollisen saa kaupasta 20 sentin hintaan, baarissa jopa 2€, drinksut alle euron ja tuoreista hedelmistä ja paikallisesta rommista, viinipullon saa alle kympillä. 

Burma on tunnettu juurikin paitsi merenelävistään myös salaateistaan. Joka ainoalla ravintolalla löytyy sen toistakymmentä erilaista salaattia, ja vaikka nimet niillä on pitkälti samat on jokaisella ravintolalla oma versionsa ko salaatista. Tavallinen salaattiannos on ruokaisa ja maukas ja sopii kevyeksi lounaaksi sellaisenaan, hintaa annoksella on 0.50-1.00 €, kalleimpia ovat rapu- ja mustekalasalaatit joilla on hintaa jopa 2.50€. Ja se salaatti on sitten tosiaan tuota merenelävää täynnä! Salaatit, kuten lämpimät pääruoatkin, voi tilata oman makumieltymyksensä mukaan enemmän tai vähemmän tulisena, ja jos tarjoilija edes epäilee ettet pidä jostain eksoottisemmasta ruokalajista tai on sitä mieltä että tänään ei jokin raaka-aine ole parhaimmillaan, ei hän sitä sinulle suostu myöskään myymään.

Mutta, mikään avoin ja vapaa maa, tai ihmisoikeuksia kunnioittava, tämä ei ole. Aasiasta vaan on vaikea löytää eettisiä maita, eli vähiin käy kohteet jos haluaa karsia epäeettiset pois matkustuslistalta.. 

Paikallinen valuutta kyat on kokenut jonkinverran inflaatiota. Vaihdettiin 500$ kyateiksi ja pankki pakkasi saadut rahat meidän uuteen lompakkoon (rahojen alla)